Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Katso video! Jukka Tyyskänen ajaa takavetoisten Ladojen huippumallilla

Neuvostoliiton valtiollisessa suunnittelukomiteassa havahduttiin tilastoon, jonka mukaan Yhdysvalloissa jokaista kolmea ihmistä kohden oli keskimäärin yksi auto. Neuvostoliitossa vastaava suhdeluku oli 1960-luvun puolivälissä, 238 ihmistä ja yksi auto. Suunnittelukomitea päätti nostaa kansan pyörille. Se otti yhteyttä italialaiseen autonvalmistajaan. Sopimus syntyi ja Fiatin insinöörit auttoivat pystyttämään valtavat tuotantolinjastot Neuvostoliittoon, teollisuuskaupunki Toljattiin. AvtoVAZ:in linjastot alkoivat suoltaa Zhiguli-vuorten mukaan nimettyä neuvostoautoa, joka pohjautui Fiat 124:ään. Vientiin tarkoitettua mallia kutsuttiin slaavilaisen kevään ja rakkauden jumalattaren mukaan Ladaksi. Kun Neuvostoliitossa saatiin jokin toimimaan, siitä ei hevin luovuttu. Pieniä parannuksia tehtiin, mutta perusajatuksesta pidettiin kiinni. Tämä filosofia näkyy raisiolaisen Jukka Tyyskäsen omistamassa Lada 1700 i:ssä. Korin ulkomuoto poikkeaa melkoisesti alkuperäisestä Zhigulista, mutta auton mekaniikka perustuu pitkälti 60-luvun ratkaisuihin. Mikäli Ladan takaveto- eli pappamalliston huipentumaa pysähtyy katsomaan, keulassa voi nähdä häivähdyksen vähän jokaisesta 80-luvun automaailman ikonista. Jykevä jäähdytinsäleikkö sekä siitä erkanevat suorakaiteenmuotoiset valaisimet tuovat mieleen Rolls-Royce Silver Spiritin, Volvon kartanoautot, Mercedes-Benzin E-sarjan ja tietenkin Neuvostoliiton johtomiehille rakennetut ZiL-loistoautot. Tuoksuu autolle Tuoksu on Jukka Tyyskäsen 1996 valmistuneessa autossa samankaltainen kuin aiemmissakin Ladoissa. Venäjällä autotyypin hajumaailma on yleensä tasoitettu mahorkalla, mutta Suomi-yksilöissä se on vivahteikkaampi - monen muovin aromikas sekoitus. –Ei tämä ihan niin hyvältä haise kuin 1200-malli tai yhtä väkevältä kuin Mosse, mutta tuoksuupa autolta kuitenkin, Jukka Tyyskänen tuumailee. Hänen isällään oli kolmekin Moskvitšiä - 401, 407 ja Skandinavia. Niihin verrattuna Ladat ovat Tyyskäsen mielestä hiljaisempia ja muutenkin laadukkaampia. Hän on ajanut Ladoilla vuodesta 1986 lähtien. –Silloin velipoika antoi minulle puoli-ilmaiseksi 1200-mallin. Tyyskänen on kuullut Lada-miesten kehuneen kyseistä pyöreälamppuista nappisilmää kaikkein parhaaksi AvtoVAZ:in tuotteeksi. Toisaalta General Motorsin valmistama polttoaineenruiskutusjärjestelmä ei Tyyskäsen mielestä ole Ladaa huonontanut. –Päin vastoin. Tietokone on tuonut pelkkää hyvää, hän tokaisee. Moottorin käynti on siistimpi kuin aiemmissa malleissa. Kone vastaa välittömästi kaasupolkimen liikkeeseen, tehoa on tullut pikkuisen lisää ja polttoaineenkulutus on varsin maltillinen. Taajamassa 1700 i kuluttaa 7-8 litraa bensiiniä sadalla kilometrillä. Kulkupelissä on 84 hevosvoimaa. Toisten jalkoihin sillä ei tarvitse jäädä. Ruiskutusjärjestelmän tietokone on litteässä laatikossa hansikaslokeron alla. Moottorin vieressä on edelleen virranjakajan kiinnityspaikka, noin sormenpaksuinen reikä. Ruisku-Ladan huoltaminen, ruiskutusjärjestelmää lukuun ottamatta, on melko helppoa. –Elektroniikkaan en pysty kajoamaan, mutta eipä ole koskaan tarvinnutkaan, Tyyskänen sanoo. Lada 1700 i:stä löytyy hienouksia kuten koriin maalattu kylkiraita, ovilamput ja moottoritilan valo, erittäin kattava mittaritaulu, jonka valaistusta voi säätää, kello, viisiportainen vaihteisto, pyyhkijöillä varustetut ajovalopesurit sekä pienen autokorjaamon tarpeet tyydyttävä työkalusarja. Metalli korvattiin muovilla Kilometrejä Jukka Tyyskäsen 1700 i:lle on kertynyt noin 250 000. Hän osti autonsa Salon suunnalta 11 vuotta sitten. Kyseisellä Ladalla on aiemmin ollut yksi omistaja. Muuan äiti osti sen pojalleen 50-vuotislahjaksi. Pojan kuoltua hänen sisarensa ja äitinsä panivat 20 000 kilometriä ajetun auton myyntiin. Aiemman omistajan sisar vannotti Tyyskästä pitämään kulkuneuvosta hyvää huolta ja niin hän on tehnytkin. Ladalla on paikkansa lukitussa autokatoksessa Lumparlassa. Merkittäviä korjauksia ruisku-Ladaan ei ole tarvinnut tehdä. Viime katsastuksessa insinööri vaati Tyyskästä korjaamaan jumittuneet etuvalojen säätäjät, joita ei ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen käytetty. Järjestelmä toimii pneumaattisesti. Valojen taakse kiinnitetyissä muovisylintereissä liikkuvat männät kallistavat lamppuja ylös ja alas. Sylintereistä lähtevät muoviletkut kojetaulussa olevaan säätölaitteeseen. Muun muassa tässä näkyy Ladan huippumallin hivenen ristiriitainen luonne. Jos jotain on voitu valmistaa muovista, niin on myös tehty. Kun Tyyskäsen Lada rullasi ulos AvtoVAZ:in linjastolta, Neuvostoliitto oli mennyttä. Enää ei ollut raaka-aineita haaskattavaksi aiemmista malleista tuttuihin kromilistoihin, etuovien pieniin tuuletusikkunoihin, metallisiin taustapeileihin, pölykapseleihin tai puskureihin.