Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Se nyrkki näytti todella isolta

Ismo oli neljä vuotta vanhempi ja yhden kallonmitan pitempi. Jostain syystä tai täysin ilman päädyimme alakoulun pihalla tappeluun, muttei Ismon nyrkeille mitään voinut. Kovat ne olivat ja kipeää ne tekivät - minusta ne olivat todella isot. Hänen farkkutakkinsa oli haalistuneen sininen. Verta tuskin vuoti. Se oli helppo voitto Ismolle. Hän ehkä nauroi, en muista itkinkö. Minusta oli kummallista, että sellainen tappelu ylipäänsä käytiin. Vuosia myöhemmin, kun itse olin häntä isompi, hekumoin sillä, että kostan ja vedän turpaan, mokomalle pienempäänsä lyövälle. Ei sitä koskaan tapahtunut. Kostonhimo kuitenkin todistaa sen, kuinka pahana väärintekijänä Ismoa pidin. Ehkä yhteenottomme oli sittenkin riita eikä kiusaamista. Ei hän ollut sitä ennen ollut kimpussani eikä sen jälkeen. Mutta jos Ismo olisi useammin minua hakannut, jopa vaaninut, kai olisin alkanut häntä pelätä. Kukaties olisin alkanut välttää pihalle menoa, luultavasti olisin ainakin alkanut väistellä häntä. Muistikuvaa ei sellaisesta ole, ja pihaleikit kutsuivat iloisesti aina vain. Silloin ei kouluissa ollut kiusaamisen vastaisia ohjelmia. Jossain tartuttiin kiusaamiseen lujemmin, jossain ei tajuttu mitään. Onneksi nykyään on KiVa-ohjelma, ja kiusaamisen torjumiseen panostetaan lannistumattomasti, kuten Raision Friisilän koulussa. Lapsi se on se joka kiusaakin. Luultavasti hän kaipaa huomiota, kannustusta ja ymmärrystä. Tiettyä sokeuttakin hänellä on, koska hän ei välitä tai ymmärrä sitä, miten toista sattuu. Kiusaaminen voi olla avunhuuto. On todella hyvä, että kiusaamista nykyään puretaan keskustelemalla, anteeksiantoa hakemalla ja rauhaa rakentamalla. Pelkkä rangaistus ei kiusaajan taipumusta lopeta, vaan se voi jättää katkeruuden siemenen. Presidentti Martti Ahtisaari, rauhan rakentaja ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja, on koulutukseltaan opettaja. Onkohan hän koskaan ollut kouluissa kiusaamisesta puhumassa? Mahdettiinko häntä kiusata koulussa? Hänellä olisi varmastikin tähdellistä kerrottavaa. Ruotsalainen Jan Guillou on koulumaailmasta kirjoittanut omaelämäkerrallisen romaanin "Pahuus". Se on raaka ja armoton. Ruotsalainen sisäoppilaitos 1950-luvulla näyttäytyy siinä säälimättömänä paikkana. Kasvapa sieltä ehjäksi ihmiseksi, niin olet menestyjä jo pelkästään sen takia. "Hänen farkkutakkinsa …oli haalistuneen sininen. …Verta tuskin vuoti."