Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Alaa vaihtava merimaskulainen Tommi Aaltonen: "Elämä on oppimisen matka"

Isäksi tuleminen vahvisti Tommi Aaltosen halua lähteä auttamaan lapsia ja nuoria. Sosionomin opiskeluissa on jo kolmas vuosi käynnissä. Kuka olet ja mitä teet? Olen Tommi Aaltonen. Asun Merimaskussa kolmen lapseni ja vaimoni kanssa. Opiskelen tällä hetkellä kolmatta vuotta sosionomiksi ja työskentelen Pelastakaa Lapset ry:llä. Olen myös tänään menossa ensimmäistä päivää Naantalin nuorisopalvelulle töihin. Olet vaihtanut alaa kaupalliselta sosiaalialaan, miksi? Varsinkin näin isäksi tulemisen jälkeen koen lasten ja nuorten hyvinvoinnin erittäin tärkeäksi. Esimerkiksi uutisissa on ollut puhetta siitä, että nuorten mielenterveyssairaudet ovat lisääntyneet. Koen tavallaan kutsumusta siinä, miten pystyisin omalta osaltani auttamaan ja tukemaan lapsia ja nuoria. Onko alan vaihtaminen vaikeaa? Kyllähän se vaatii esimerkiksi taloudellista tinkimistä todella paljon, sillä sosiaalialalla palkat eivät ole niin kauhean hyvät. Perheeltä vaaditaan myös joustavuutta, kun lähtee aikuisiällä opiskelemaan. Perhe-, työ- ja opiskeluelämän yhteensovittaminen ja aikatauluttaminen on kuitenkin onnistunut mukavasti. Kuinka kauan opiskelujakso kestää? Koulutus on kolmen ja puolen vuoden mittainen, tosin nyt on jo kolmas vuosi käynnissä eli loppusuoralla ollaan. Miten paluu opiskelijaelämään on sujunut? Yllättävänkin hyvin. Onhan sekin vaatinut pienen sopeutumisajan näille uusille opiskelutekniikoille, mutta varsin kivuttomasti siitä on selvitty. Oletko viihtynyt uudella alalla? Olen viihtynyt erittäin hyvin. Sain heti ensimmäisen vuoden jälkeen alan töitä. Vaihtoehdot ovat valmistumisen jälkeen myös monipuoliset, missä työskennellä. Onko uudella alalla ilmennyt jotain huonoja puolia? Sanoisin, että osittain on aika pienet resurssit eli työtä on enemmän, mitä tekijöitä. Toivoisin, että poliittisessa päätöksenteossa panostettaisiin entistä enemmän lasten ja nuorten hyvinvointiin, ja puheet ja teot kulkisivat paremmin käsi kädessä. Mitä harrastat? Pidän hyvin paljon urheilusta, siitä on tullut elämäntapa. Tykkään käydä kuntosalilla, lenkillä ja pelata erilaisia pallopelejä. Salibandy ja jääkiekko ovat erityisesti lähellä sydäntä, mutta niiden harrastaminen toteutuu nykyään pitkälti penkkiurheilun kautta nuorempana tulleiden urheiluvammojen takia. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Minut onnelliseksi tekee perhe ja sen hyvinvointi. Positiiviset ihmiset saavat myös onnelliseksi.Työn kannalta palkitsevaa ovat mm. hyvät vuorovaikutustilanteet lasten ja nuorten kanssa. Nautin myös siitä, kun pääsee kaikessa rauhassa treenaamaan itsekseen esimerkiksi kuntosalille. Mikä oli unelma-ammattisi? Kyllä se oli ehdottomasti poliisi. Hoin kuulemma jo 2-vuotiaana, että "Tom on poli". Hainkin yhdessä vaiheessa nuorena poliisikouluun, mutta niin ei kai sitten vain ollut tarkoitettu. Onko vielä jotain taitoa, jonka haluaisit oppia? Monessa asiassa voisin vielä kehittyä. Täytyy jatkaa niiden asioiden harjoittamista, mitä pitää tärkeänä. Koko elämä on kuitenkin oppimisen matka. Yksi asia, missä en koskaan ole ollut kovin hyvä on uiminen. Se tässä onkin niin hienoa, kun aina voi oppia jotain uutta. Tavallaan koskaan ihminen ei ole täysin valmis. Mikä on parasta sinussa? Nyt haiskahtaa itsekehun paikalta. Sanoisin, että minussa parasta ovat vuorovaikutustaitoni. Taito tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja ymmärtää sitä heidän omaa elämänkaartaan. 38-vuotias, kotoisin Turusta, asuu tällä hetkellä Merimaskussa perheensä kanssa. Opiskelee kolmatta vuotta sosionomiksi ja työskentelee myös Pelastakaa Lapset ry:llä sekä Naantalin nuorisopalvelussa. Aiemmalta koulutukseltaan yo merkonomi, opiskelee tällä hetkellä sosionomiksi Turun ammattikorkeakoulussa Harrastuksiin kuuluu lenkkeily, kuntosali sekä erilaiset pallopelit kuten salibandy ja pipolätkä. Motto: Elä elämääsi. "Se tässä…onkin niin…hienoa, kun aina voi oppia jotain uutta."