Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Paikallinen opas tuntee kalavedet

Marraskuun puoliväli. Pitäisi sataa lunta ja räntää ja olla pimeää ja meret kelirikossa. Mitä vielä. Aurinko paistaa pilvien lomasta veneiden kyljet kiiltäviksi ja meri on yllättävän rauhallinen. Kalastusopas Sami Laakso kertoo tekevänsä kalastusretkiä Naantalissa ja Airistolla niin pitkään, kuin vesi on avoinna. Nykyoloissa se tarkoittaa usein, että kalaan voi päästä vielä vuodenvaihteen tienoillakin. Toki merellä puhaltaa kylmä viima auringon lämmittely-yrityksistä huolimatta. Kylmyyttä vastaan Laaksolla on retkeläisille varattuna lämpimiä haalareita. Naisille löytyy jopa pinkit, joten varusteista kalaan lähteminen kylmillä ilmoilla ei ole kiinni. –Kalastusretket toimivat vähän kuin täyden palvelun periaatteella. Mitään ei tarvitse osata tai olla mukana. Välineet saa minulta lainaksi ja opetan tarvittavan, sanoo Laakso. Vastuullinen kalastus tuo jatkuvuutta Laakson amerikkalaisvalmisteinen kalastusvene kiidättää nopeasti kalanhaluiset hyville apajille. Paikallisena kalaoppaana hän tietää parhaat kalavedet niin hauen, ahvenen kuin taimenenkin pyyntiin. Merimaskun vesiltä nousee helposti myös kuhaa ja keväällä siikaa. Eipä tarvitse montakaan kertaa viehettä veteen heittää ja takaisin kelata, kun ensimmäinen ahven on jo napattu. Sen Laakso irrottaa varovasti ja päästää takaisin mereen uimaan kohti uusia seikkailuja. –Minulle tärkeintä on vastuullinen kalastus. Suurimmat ja pienimmät yksilöt päästetaan aina takaisin kasvamaan tai jatkamaan sukua. Ruokakalaksi valikoidaan aina keskikokoisia yksilöitä. Jos retken lopussa ei halutakkaan ruokakalaa ottaa voidaan ne vesikiertoisesta sumpusta päästää takaisin kasvamaan. Jotta kalat eivät vahingoitu, irrotan mielelläni itse retkeläisten saaliit koukuista, kuvailee Laakso. Samasta syystä Laakso käyttää mahdollisimman vähän haaveja haukia kalastettaessa. Haavissa räpeltäessä kala saattaa loukata itseään enemmän kuin hellästi käsin irrottamalla. Vaiston tai tekniikan avulla Merimaskun suntin lähistöllä ahventa nousee vieheellä melkein joka heitolla. Tällä kertaa kalat pääsevät kaikki takaisin luontoon. –Kalastamisessa parempaa on se fiilis ja muu tunnelma, kuin itse saalismäärä. Se, kun osaa valita oikeat vieheet ja saa onnistumisen kokemuksia kalan jallittamisessa. Yleensä aloitan neutraalin värisillä vieheillä ja katson, nappaako kala. sitten vaihdan räväkämpiin ärsytysväreihin, jos neutraaleilla ei nappaa. Laakson jigit, uistimet ja vieheet ovat kauniita kuin karkkikaupan makeiset. On kimaltavaa, kultaa, hopeaa, pinkkiä, sinistä ja löytyypä jopa punaista karvaa sisältävä uistin. Osa Laakson uistimista on käsintehtyä uniikkitavaraa, joten niitä ei mielellään kaislikkoon kiinni jättäisi. Toisaalta, ne on tehtykin siten, ettei kiinnijäämisen vaara ole yhtä suuri, kuin kaupasta ostetulla perusuistimella. Kalastus voi olla pelkästään Laakson tietojen ja kalastusvaiston varassa, tai sitten voidaan käyttää apuna tekniikkaa. Laakson veneessä on keulassa keulamoottori ja perässä on kalakaiku, joka kertoo missä kalaparvet liikkuvat. Kauko-ohjattavan keulamoottorin avulla Laakso saa kätevästi liikutettua venettä kaislikon läheisyydessä sekä ankkuroitua paikoilleen taivassignaalin avulla. Retket kalastusta ja kokemuksia Kalansaalis voi olla aika runsaskin syksyn kylmillä vesillä. Ahvenen huijaamisen jälkeen siirrymme kokeilemaan onneamme hauen nappaamisessa. Kaislikossa kuhisee, kuten sanonta kuuluu. Jo toisella heitolla kaislikon lähelle haukivonkale iskee ensin vieheen ohi, mutta ahne tapaus taitaa olla, kun iskee saman tien uudelleen ja Laakso alkaa kelata vastaansätkivää haukea veneeseen. –Nonni, tässä kävi taas kuten usein aiemminkin, että unohdin kiristää siiman jarrun. Säilytän virveleitä veneessä siiman jarru löysällä, ja kun kala nappaa jo heti ensimmäisillä heitoilla, niin en koskaan muista kiristää jarrua, huokaisee Laakso. Hauki saadaan kuitenkin turvallisesti ja varovasti veneeseen koukun irrottamista varten. Koukku on vain vähän kiinni hauen ylähuulessa, joten yhtä hyvin hauki olisi voinut sätkiä pakoonkin. Noin 4-kiloinen hauki pääsee tällä kertaa iloisesti takaisin veteen uiskentelemaan ja etsimään oikeaa ruokaa kovien ja terävien koukkujen sijaan. Laakso kokeilee vielä toisella vieheellä, mutta enempää saalista ei 15 minuutin kuluessa näy. –Kalastusretket voivat olla muutakin kuin pelkkää kalastusta. Voimme pysähtyä vaikka johonkin luodolle ja paistaa nuotiolla makkarat tai voin pakata keittolounaan mukaan termospulloihin, Laakso kuvailee. Retkillään Laakso vie ihmisiä mieluiten hieman eri paikkoihin, kuin missä esimerkiksi viikonloppuisin suurin kalastuspaine on. Se kuuluu osana Laakson mieltämään vastuullisen kalastukseen miettiä, että kalasaalista riittää pitkälle eteenpäinkin, eikä suosituimpia alueita kalasteta tyhjiksi.