Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yt-kolumni: Saanko minä potkut?

On ankara paikka, kun firma ilmoittaa yt-neuvotteluista. Palkollista kiinnostaa heti, montako työntekijää on tarkoitus vähentää ja varsinkin askarruttaa ”Saanko minä potkut?” Yritykset sievistelevät viestiään: ”Tarkoitus on tehostaa toimintoja ja varmistaa liiketoiminnan kannattavuus.” Mutta totta se tarkoitus on. Jos palkkoja jatkossa maksetaan vähemmän ja jäljelle jäävät tekevät lähteneidenkin työt, viivan alle jää enemmän voittoa. Itse olen kahdesti vaihtanut vakinaisesta työpaikasta muualle: kerran opiskelemaan uutta alaa ja kerran toiseen saman alan työpaikkaan. Ensimmäinen lähtö oli sanomalehdestä vuosituhannen alussa, ja ikää oli tuolloin 37 vuotta. Minulle sanottiin: Rohkea teko, et ole enää nuori. En pitänyt tekoa rohkeana, viisaana tai hölmönäkään enkä itseäni vanhana sen kummemmin kuin nuorenakaan. Oli vain tehtävä se mikä oikealta tuntui. Sittemmin siinä lehdessä on käyty useammat yt-neuvottelut kuin kädessä on sormia. Korvaajanikin on saanut lähteä. Opiskelijana rahat olivat ajoittain vähissä, mutta nälkä ei vieraillut ja koti oli, vieläpä lämmin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja uuteen Suomen kolkkaan, Kymenlaaksoon. Siellä mä on mieä, mitä oppi sietämään ja myöhemmin siitä alkoi pitää. Siellä saari on Kaunis, Kukouri, Varis tai Lehmä, mikä on hyväntuulista. Toinen lähtö oli Helsingistä kuusi vuotta myöhemmin. Pääkaupunki oli tuntunut kolkolta. Uusiin ihmisiin ei tutustunut kuin ennen. Paluu Turun seudulle maistui hyvältä ajatukselta, ja Rannikkoseudussa nappasi. Täällä on mennyt toistakymmentä vuotta, pisin työsuhde ikinä. Ajoittain olen nauttinut, joskus on ollut karvasta, joskus pää on ollut pahasti väsynyt. Enimmät ajat on ollut ok. Taannoin erään ikätoverin työsuhde päättyi. Henkinen kolaus oli kova ja pessimismiä on: ”Ei tämänikäistä kukaan palkkaa.” Sen kaltaiset ajatukset voivat päästä vallalle. Monella on päässyt. Vaikea sanoa, mitä ajattelisi ja tuntisi jos potkut saisi. Sitä on mahdoton tietää, ennen kuin se on oikeasti tapahtunut. Yksi paha asia hyväksyttäväksi olisi epäilemättä se, että joku tai jotkut muut kuin minä itse päättävät merkittävästä asiasta elämässäni. Varmaankin heräisi kysymys: ”Millä oikeudella niin voi tehdä?” Sitä kysymystä ei kuitenkaan pitkään auttaisi jäädä kysymään. Miksi juuri se työpaikka, josta potkut sai, olisi korvaamaton? "Siellä saari oli Kaunis, …Kukouri, Varis tai Lehmä, …mikä oli hauskaa."