Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Valoisa kertomus punavankileiriltä - Naantalilaiskirjailijalta postuumi teos

Kertomus Hennalan punavankileiriltä Lahdesta vuodelta 1918 sopii mainiosti säätiön julkaistavaksi, tuumaa Naantalin Työväenyhdistyksen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Mikko Rönnholm . Säätiön yksi tarkoitus kun on edistää sosialidemokraattista aatetta ja sen kulttuuriperintöä. Torstaina säätiö julkisti kertomuksen, joka oli löytynyt naantalilaisen Ida Maria Saarisen jäämistöstä. Saarinen eli 1900-1991, ja vuosina 1973-1980 häneltä julkaistiin viisi teosta. Hänen puolueensa oli SKDL. –Pahvilaatikossa oli useampia kirjekuoria. Päällä luki "Ei julkaistu", kertoo Sdp:n kaupunginvaltuutettu Kimmo Aho , joka on Saarisen pojantyttärenpoika. Pahvilaatikko oli ollut Ahon hallussa muutamia vuosia. Pohjautuu kirjailijan kokemuksiin Teoksen nimi on Olipa kerran kesä - Kertomus vankileiriltä. Se perustuu Saarisen omiin kokemuksiin, kun köyhän työläisperheen tytär oli liittynyt punakaartiin ja päätynyt vankileirille. "Vankileirin järkyttävä todellisuus avautuu nuoren naisen silmin. Se on eleettömyydessään vaikuttava kuvaus nuoren ihmisen elämänrakkaudesta", kuvailee julkaisija. Elämä puhui, ei aate Käsikirjoituksen ensimmäinen versio ilmeisesti on 1950-luvulta, jolloin sitä oli mentoroinut Elvi Sinervo . Lopullinen versio on 1980-luvulta. –Kirjailijana hän ei ollut aatteellinen, vaan antoi elämän puhua, sanoo kirjan toimittanut Aku Aittokallio , joka kertoo, että 1970-luvulla Saarinen oli nopeasti saavuttanut arvostetun aseman suomalaisessa ajan kirjallisuudessa. –Hän oli hämmästyttävä esikoiskirjailija, yli 70-vuotias. Hänellä oli oma tyyli, oma ääni. Kirjallisen kypsyyden yhdeksi syyksi Aittokallio arvelee sen, että Saarinen oli kirjoittanut lapsesta asti. Aikansa työläiskirjailijoista Saarinen poikkesi valoisuudellaan. –Myös tämä kirja on hämmästyttävän valoisa, Aittokallio sanoo. Ida Maria Saarinen itse kertoo Ylen 1970-luvun äänitteessä, että hän oli liittynyt punakaartiin saadakseen työtä ja leipää. –Oli onni, että kohtasin vankileirillä oikeita työväenliikkeen ihmisiä. Tulin ymmärtämään työväenaatteen, että mihin se pyrki. Kyllä uskallan mun totuuteni puhua kenelle hyvänsä, Saarinen sanoi tuolloin. Teosta myydään kaupungintalon palvelupisteessä.