Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Raimo Vahteran kolumni: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

Otsikon säepari kaikaa adventtina Naantalinkin kirkoissa. Siinä tiivistyy ajan raju riento. Itse havahduin siihen alkusyksystä: tuli vuosikymmen täyteen siitä, kun kirjoitin ensimmäisen juttuni tälle palstalle. Vaikka vuosi äkkiä ohi hujahtaa, se on pitkä aika pienestä kaupungista kirjoittamiseen. Naantalissa puheenaiheet ovat sidoksissa vuodenaikoihin: kesällä on kesäjutut, talvella puhutaan muusta. Toiston vaara vaanii alituiseen. Jos tarinat alkavat maistua lämmitetyiltä, lukijat kaikkoavat. Jottei niin kävisi, tämä on viimeinen tätä lajia. Kymmenen vuotta sitten kerroin kesäisistä pysäköintipulmistamme. Esimerkkinä oli tamperelainen lapsiperhe, jonka äiti jätti täytetyn vaipan kadulle, kuumaan autoon hän sitä ei halunnut jättää - ajatteli kotimatkaa. Roskiksia ei ollut näköpiirissä. Perheen isä narahti viiden metrin sääntöön ja sai 20 euron maksulapun muistoksi Muumimaailma-päivästä. Kantakaupungin pysäköinnissä on yhä ratkaisua kaipaavia pulmia: vanhankaupungin asukkaat (minne auto: piha pieni, portti ahdas), rannan kesätyöntekijät (heitä on paljon), kantakaupungin asukkaat (ruudutus vei pysäköintipaikkoja) ja tietenkin matkailijat ja muut vieraat, joille pitäisi jäädä ainakin kohtuullisen hyvät muistot Naantalista. Kirkonkin tilaisuudet tuottavat harmia. Eivät toki tilaisuudet, vaan aikataulut. Esimerkiksi iltapäivällä yhden aikaan alkavaan tilaisuuteen tuleva luulee löytävänsä helposti paikan autolleen. Kun ei löydäkään ja kello tikittää, iskee paniikki ja auto jätetään usein jopa nurmikolle. Jottan tarttis tehrä, tässäkin asiassa. Vallitseva selitys ratkaisujen viipymiseen on tämä: kaupungin rattaat pyörivät hitaasti. Tekeminen edellyttää päätöksiä, ei valmistelua valmistelun päälle. Taloyhtiömme kysyi keväällä reunaehtoja autokatoksen rakentamiseen. Sattui kuulemma sopivasti, kun oli juuri joku työryhmä miettimässä kantakaupungin rakentamista, etenkin lisärakentamista. Ilmeisesti mietintä jatkuu, koska mitään ei ole kuulunut. Lopuksi: kiitos ja kumarrus näiden vuosien varrella saamastani kannustavasta palautteesta. Raimo Vahtera