Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Pelaako sitä muka vielä joku?" – Moni ihmettelee naantalilaisen Ilpo Haaviston harrastusta

Viime keväänä Naantalin lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Ilpo Haavisto , 19, on viimeisen vajaat puolitoista vuotta kuluttanut vapaa-ajastaan Pokemonin pelaamiseen lähes 40 tuntia viikossa. –Alussa toki pelasin vähemmän, kun latasin pelin hieman ennen, kuin se oikeasti julkistettiin. En tuntenut oikeastaan ketään niitä ihmisiä ennen pelin aloittamista, joita olen tämän vähän yli vuoden aikana oppinut pelin pelaamisen kautta tuntemaan. Tämä on liikkumispelin lisäksi myös erittäin sosiaalinen peli, sanoo Haavisto. Pokemonia pelatessa Haavisto on peliin kertyneiden kilometrien perusteella kävellyt puolentoista vuoden aikana 2900 kilometriä. Eli, jos olette nähneet nuoren miehen kävelemässä ympyrää Naantalin kirkkopuistossa, hän ei ole mikään kylähullu, vaan Pokemon-pelaaja, joka kiertää pelissä olevalta (muille siis näkymättömältä) stopilta stopille keräten pelissä tarvittavia itemeitä ja XP-pisteitä. –Kirkkopuistossakin on tullut käveltyä usein ja pitkään, sillä tällä saa hyvän rundin aikaiseksi stopeilta toisille ja varsinkin, jos niihin laittaa vielä houkuttimet päälle, saa napattua samalla enemmän pokemoneja, selventää Haavisto. Sosiaalisuus vei mukanaan Pelkästään Naantaliin ei Haaviston pelialue jää, vaan hän pelailee Naantalin lisäksi mielellään Turussa, missä on enemmän pelikavereita sekä tietenkin itse pokemoneja ja pelissä olevia taistelusaleja eli gymeja. –Aluksi tämä oli varmaan enemmän lapsille suunnattu peli, mutta lapset kyllästyvät nopeasti, kun huomaavat, että pelissä pitää ihan oikeasti liikkua paljon, jotta saavuttaa jotain. Siksi monet aikuiset ovat jääneet koukkuun, kuten minäkin. En olisi uskonut peliä ladatessani jäävän tähän näin koukkuun, sanoo Haavisto. Muitakin älypuhelimilla pelattavia liikkumispelejä on jo julkaistu ja kehitellään koko ajan lisää, mutta niihin Haavisto ei ole halunnut tutustua, sillä tavoitteellinen Pokemonin pelaaminen vie nyt jo kaiken ajan. –Toisaalta. Peli on niin sosiaalinen, että olen pelaamisen kautta tutustunut moneen sellaiseen ihmiseen, joihin en olisi muuten tutustunut. Ihan pikkupojista eläkeläisiin, vaikka ehkä oma peliporukka on koostunut enemmän samanikäisistä tai hieman vanhemmista kuin minä, tuumii Haavisto. Vaikka pelitunteja kertyy, muutakin elämää on Peliä voi toki pelata yksinkin, mutta Haaviston mielestä porukalla pelaaminen on mukavampaa. Kesällä hän pelasi 9 päivää putkeen melkein vuorokauden ympäri yksinään, kun halusi päästä tasoilla eteenpäin nopeasti. –Se oli kyllä sellainen motivaationtappaja, että sen jälkeen pidin monta viikkoa taukoa pelistä ja keskityin golfiin. Vaikka nyt olen periaatteessa pelannut pelin sen korkeimmalle tasolle, riittää silti haasteita. Ja se sosiaalisuus on ehkä tärkein motivaattori pelata lisää. Jos kuitenkin jatkossa tulisi sellainen olo, että pelaa liikaa, niin varmaan sitten voisin lopettaa pelin pelaamiseen, pohtii Haavisto. Syksyllä Haavisto aloitti liiketaloudenopinnot Turun ammattikorkeakoulussa. Peli, vaikka sitä toki voisi pelata päivät ympäriinsä, ei ole häirinnyt Haaviston opiskeluja. –Golfissakin pystyn keskittymään golfin pelaamiseen ilman, että pokemonit pyörisivät mielessä. Sama koskee opiskeluitakin, ja opiskeluiden jälkeen voi taas keskittyä pelaamiseen. Jos en pelaisi tätä, pelaisin varmaan jotain tietsikkapeliä kotona ja olisin 20 kiloa lihavampi, sanoo Haavisto. Parhaimpia hetkiä tähän mennessä Haaviston mielestä pelissä ovat olleet porukalla syrjämetsissä rymyämiset keskellä yötä muiden tiimivärien saleja kaatamassa ja omia pokemoneja niille lykkiessä. Myös pelailumatkat Tukholmaan Nianticin järjestämiin tapahtumiin ovat olleet ikimuistoisia hetkiä.