Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kilves kädessä ja temppelamenttia

Jos ällävikainen, temppelamenttinen, väkevä mies hankkii tasapainotetun kilveen, voi ennakoida kauheita tapahtuvan. Niin on varsinkin, jos miehelle on nimeksi annettu Larri ja hän elää varsinaisessa Suomessa 1100-luvulla. Kasteessa sitä nimeä ei siis ole saatu. Tuon verran vinkkejä antaa kirjailija Paula Havaste esikristilliseen Suomeen sijoittuvassa Tuulen vihat -romaanissaan. Niin että mitähän se kauheus saattaisi olla? Kirjailija antaa toki lisää vihjeitä: ruotsit uhkaavat kantasuomalaisia uusine uskontoineen, ja talvijäiltä on rikkautta tapana koota hylkeitä tappamalla. Romaani palautuu mieleen, kun käy Naantalin taidehuoneella aurinkoisten sukkamatamien "Sukankudonta - kaupungin pelastajasta aurinkoiseksi harrastukseksi" -näyttelyssä, vaikkei se suinkaan veren vuodattamisen takia muistiin palaudu. Kirjassa karstataan, kehrätään ja kudotaan, ja joka naisen ne työt oli osattava (miehille oli toiset työt). Romaanissa nuori nainen opetteli lankojen tekoa ja kutomista. Huonosti karstaamistaan villoista hän ei saanut tehdyksi muuta kuin kehnon kankaan ja pistelevän paidan. Huonosti karstattu! Mitä sekin tarkoittaa? Sitten värjättiin villoja. Metsästä haettiin poimulehtiä, leppää, mataraa ja rantakukkaa, ja niistä kiehutettiin keltaista, mustaa, punaista ja sinipunaista. Taikoja tehtiin, muinaisuskon jumalia lahjottiin ja vainajia lepyteltiin. Sellaiseen oli pienestä pitäen opittu, joten ihmekö se, että vierasta uskoa lännestä tuonut piispa törmäsi ärrävikaisen Larrin kirveeseen. Vierasuskoisia monet karsastavat Suomessa nykyäänkin. Heiltä ehkä riittää ymmärrystä 1100-luvun piispan kaltoin kohtelulle - mutta ehkei sentään surman hyväksyntää? Sukkamatamien näyttelyssä näkee vieraita työvälineitä kuten loukun tai lihtan. Harva enää tietänee mitä ne ovat, mutta ennen sellaiset tunsi jokainen, ainakin maalla, missä piti kaikki osata itse tehdä. Loukulla rikottiin pellavasta varren kova puukerros, ja lihtalla irrotettiin siitä loukutetusta pellavasta päistäret eli puumaiset osat. Monta vierasta termiä tuli mainituksi. Pian ne unohtuvat. Sukkamatamien näyttely on taidehuoneella enää sunnuntaihin, joten kipi-kapi tutustumaan Naantalin historiaan - ja saattaa siellä saada nimensä Guinnessin ennätystenkirjaankin! "Vierasuskoisia …monet karsastavat …Suomessa nykyäänkin."