Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Naantalilainen kuvataiteen opettaja Maria Kajanki puolustaa maalauksillaan introvertteja

Turkulaisessa Café Artissa on esillä maaliskuun puoliväliin asti naantalilaisen Maria Kajankin maalauksia. Hän kuvaa teoksissaan naisia ja tyttöjä ja pohtii, miten heidän äänensä hukkuu näkymättömyyteen, kiltteyteen ja muiden tarpeiden asettamiseen omien edelle. Hän on kuvannut hahmot takaapäin anonyymeinä. –Miksi maalaisin itsellenikin tuntemattomia kasvoja. On kiinnostavampaa, että henkilöiden kasvot voi kuvitella, Kajanki selittää. Hän haluaa teoksilla puhua jokaiseen ihmiseen kätkeytyvistä aarteista: rikkaasta sisäisestä maailmasta, luovuudesta, intohimosta ja kätketyistä tunteista. Ne voivat jäädä kätköön, jos niille ei löydy tilaa eikä aikaa astua esiin. Toisaalta rohkaisu ja kannustus voivat nostaa nämä aarteet täyteen kukoistukseensa. 38-vuotias Kajanki kertoo löytäneensä maalaamiseensa aivan uuden draivin viime vuonna. Elämä on tasapainossa ja aikaa löytyy jälleen maalaamiselle. –Ehkä joskus yläasteikäisenä maalaaminen on ollut viimeksi näin kivaa. Ei ole enää kynnystä ja maalaamisesta on hävinnyt kaikki puristus. Kajanki on kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja Naantalin yläkouluissa. Hän pitää yhdistelmää hyvänä. –Haluan toki olla taiteilija ja kehittää omaa tyyliäni, mutta toistaiseksi haluan olla myös opettajana. Nuorten kanssa on mukavaa olla tekemisissä. Taiteilijana olemiseen Kajanki sanoo tuntevansa yhä samanlaista paloa kuin teini-iässä. –Nuoruuden unelmat kantavat myös aikuisena. On tärkeää, että yläkouluikäisten unelmia kannustetaan. Ne tulevat syvältä ja ovat mukana koko loppuelämän, Kajanki uskoo. Kajanki on kotoisin Varkaudesta. Hän valmistui kuvataiteen opettajaksi Lapin yliopistossa 2003. Naantalin molempien yläkoulujen kuvataiteen lehtori hän on ollut vuodesta 2005. Hän sanoo, että taito- ja taideaineiden opetus tukee nuorten persoonan kasvua ja itsetunnon kehittymistä sekä auttaa oman ajattelun löytämistä ja ongelmanratkaisukykyä. Pettymysten sietokykykin kasvaa. Kajanki sanoo, että joillekin nuorille tunnit voivat olla terapian paikkoja. –Vaikkei olisikaan taiteellisesti valtavan lahjakas, voi kokea voimaantumista ja lähteä huojentuneena tunnilta. Cafe Artin töissä Kajanki sanoo puolustavansa introverttejä nuoria ja aikuisia. –Kouluissa ekstrovertit näkyvät ja heidät huomataan, mutta olisi hyvä löytää väyliä saada myös introverttien ääni kuuluviin. Se voi tapahtua vaikkapa kuvataidetunnilla tehtyjen töiden kautta. Työt voivat puhua tekijänsä puolesta. Introverttiys ei saisi vaikuttaa koulumenestykseen tai esimerkiksi käytösnumeroon, Kajanki sanoo. Hän sanoo yrittävänsä antaa nuorille tilaa ja mahdollisuuden epäonnistua. Aina ei voi onnistua, ja voi olla huonoja päiviä – ja vuosia. –Yritän nähdä nuoren kokonaisuutena, enkä minään koneena, joka suorittaa koulussa. Ehkä olen vähän liiankin ymmärtäväinen. Koulumaailmassa on paljon puhuttanut uuden opetussuunnitelman mukainen arviointi. Hyvää on se, ettei oppilaita aseteta paremmuusjärjestykseen sen mukaan kuka on taitava piirtäjä ja kuka ei. Opettajalle arviointi on aiempaa vaativampaa. –Oppilaat voivat kokea arvioinnin epäoikeudenmukaisenakin. Se pitää pystyä perustelemaan hyvin. "……Tykkään…maalaamisesta niin paljon, että välillä kaikki muu…unohtuu"