Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kääntyminen ikonin puoleen auttoi, kun pankkikortti oli hukassa

Naantalilainen Esa Parviainen aloittaa päivänsä hiljentymällä ja sytyttämällä öljylyhty lampukan ikoniensa eteen. Monesti ikonien äärellä rukoillaan syvällisiä asioita, mutta niiden luo voi astella myös arkipulmien kera. Parviainen kokeili ja hämmästyi. –Kauppa-asioilla ollessani kadotin pankkikorttini. Olin hyvin hädissäni. Kotiin tultuani meinasin soittaa ja nollata korttini. Sitten muistin Pyhän Fanurioksen ikonin. Ikonimaalauksen opettaja oli leikkisästi huomauttanut, että se auttaa löytämään kadotettuja asioita. Menin Pyhän Fanurioksen eteen ja pyysin, voisitko nyt auttaa tässä. Vähän ajan päästä rukouksesta Parviaiselle tuli päähänpisto kurkata housujensa taskuun. Sieltä pankkikortti löytyi. Naantalin opiston ikonimaalarit korostavat, etteivät ikonit ole ensisijaisesti taideteoksia. Ne ovat rukouksen välineitä, jotka maalataan traditioiden mukaisesti. Esimerkiksi Neitsyt Marialla on tietyt värit, samoin Jeesuksella. Ikkuna tuonpuoleiseen Moni aloitteleva ikonimaalari kummastelee, miksi vastasyntyneellä Jeesuksella on vanhan miehen kasvot, tai miksi ikonien perspektiivi näyttää oudolta. Perinteen mukaan Jeesusta ei voi kuvitella lapsena vaan viisaana aikuisena, mikä näkyy hänen kasvoillaan. Perspektiivi puolestaan juontuu ajatuksesta, että ikoni on peili tai ikkuna tuonpuoleiseen. Se maalataan ikoniin kuvatun pyhimyksen näkökulmasta, ei ikonia katselevan ihmisen näkövinkkelistä. Samaa periaatetta noudattavat monet keskiaikaiset maalaukset. Asiaan perehtymättömän katsojan silmissä esimerkiksi koptilaiset ikonit näyttävät naivistisilta. Tässäkin on taustalla traditio. –Taivaallisen valon sävyttämiä henkilöitä ei saa maalata liian naturalistisiksi, sillä he eivät ole tästä maailmasta. Myöskään taivasta ei saa maalta siniseksi, ikonimaalari Anjaleena Koponen selittää. Melkein kuin ankkuri Viisi vuotta sitten Anjaleena Koponen kääntyi luterilaisesta ortodoksiksi, joskaan ei toki pelkästään ikonien vuoksi. Hän kokee ortodoksisen yhteisön erittäin lämpimäksi. Ortodoksisuudessa monet asiat pysyvät samoina vuosisadasta toiseen. Tästä huolimatta meno ei ole jäykkää, vaan ilot ja surut saavat näkyä. –Keskeistä on suvaitsevaisuus ja elämänmyönteisyys. Kaikki hyväksytään ja ketään ei ryhdytä käännyttämään. Hengen tulemisen vaan aistii ja siitä tulee hyvä olo, Koponen kuvailee. Ikoneja voi hänen mielestään pitää ankkureina sekä historian elävöittäjinä. Niitä katsoessa ja maalatessa Raamatun tapahtumat palaavat mieleen kerta toisensa jälkeen. Ikoni tarkoittaa kuvaa Ikoni-sana tulee kreikasta. Suomennettuna se tarkoittaa kuvaa, ortodoksien mukaan jumalanpalveluselämässä käytettyä kuvaa. Se voi esittää Kristusta, Jumalanäitiä, pyhää ihmistä, enkeliä tai jotakin kirkkovuoden juhla-aihetta. Naantalin opiston ikonimaalareihin kuuluva Leena Suvanto toteaa, että ikoneja maalatakseen tarvitsee väistämättä opettajan. Naantalin opistolla tätä tehtävää hoitaa ikonografi Mari Zabyshnyi . Ikonit aloitetaan syventymällä kaavaillun aiheen teologisiin sekä historiallisiin taustoihin. Itse maalausta varten piirretään ensin kuva ja sitten maalataan väripinnat, joita ryhdytään vaalentamaan. Naantalin opiston ikonimaalarit kokoontuvat perjantaisin neljä tuntia kerrallaan. Joukon työskentelyä siivittävät aiheeseen liittyvä musiikki sekä kaikkia mahdollisia aiheita käsittelevät filosofiset keskustelut.……… Ikonit, Naantalin opiston ikonimaalausryhmän töitä -näyttely Naantalin kirjastossa 28.2.2018 saakka.