Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kalevaleista haja-ammuntaa

Tuli tuo Kalevalan päivä, valkeni jäisehen kylmäksi, pakkasen kauhistamaksi. Sinivalko taivasta hiveli, leuhutteli kaikkein nähden, itsellensäkin tosi iloksi. Sitten päivä kaatui länteen. Kansalliseeposta on muillakin mailla ylistetty, ja ylpeitä siitä Suomessa ollaan vielä enemmän kuin vaikkapa hiihdon 50 kilometrin olympiavoitosta. Vaan miksi? Kellään nykyisistä suomalaisista ei ole sen luomisessa osaa, kuten sentään olympiavoittoon on. Valtio eli me olemme tukeneet Niskas-voittajaa 20 tonnin urheilija-apurahalla per vuosi, ainakin. Kirjahyllyssä Kalevala on ollut pitkään. Ihan rauhassa sen jälkeen, kun sitä joskus yritti lukea. Ei napannut, se avautui jotenkin vaikeasti. Mutta avuksi on jälleen tullut äänikirja. Kirjasto, tuo joka kodin sivistäjä, elävöittää eepoksen näyttelijä Antti Virmavirran lukemana. Väinämöisen ja Joukahaisen uho ja tappelus muuttuvat kuultuina täysin ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi. Kalevalainen tapa toistaa asiat toisin sanoin hakkaa merkitykset entistä syvemmälle tajuntaan. Tarina vetää, ja Joukahaisen äiti osoittautuu rikkauden rakastajaksi, kuten ihmiset niin usein nykyäänkin. Tytär Aino-pahus ei tajua parastaan, lempo vieköön - ja niinhän se viekin. Eli jos Kalevala ei itse lukien maistu, ratkaisu on olemassa. Tämä on pikku silmänisku-vinkki, vihje. Pilkkiijöitä näkyy hyisillä jäillä, ja kilpailu kylmistä kaloista käy kuumana. Apuna ovat termospullon tyhjentäminen, villaa ylle ja eväät. Kärpäsen toukkia ei pidä syödä itse vaikka kuinka mieli tekisi. Jos siihen sortuu, kalanpyynti jäällä jää juuri siksi ja saavat Antit ja muut pyytäjät poistua lumimaille ilman saalista saamatta - kuten Kalevalassa se päinvastoinkieltä pieksäen sanottaisiin. Kalattomalle, saaliittomalle, evättömälle jäisi mahdollisuudeksi valehtelu, jos nimittäin haluaa muiden silmissä näyttäytyä oivana kalastajauroona tai taitavana kalannarraaja-akkana. Kalastajille ihmisten harhauttaminen on kuitenkin suotavaa, niin että syökää kuitenkin ne toukkanne! Jäävät kalat henkiin ja saavat mahdollisuuden jatkaa vapaata elämää, kasvaa ja päätyä hylkeenrasvaksi. Juuri nyt on tosin väärä aika pilkkimiselle. Jäät ovat vahvat ja niiden ala laaja. Todelliset taitajat nähdään vetten päällä vasta keväällä, kun jäät ovat vähissä ja hauraat. Silloin mestaripilkkijä herää talviunilta ja lyö paljaalla nahkanyrkillä reiän vajaan kahden metrin päähän avoveden reunasta. "Uho ja tappelus muuttuvat kuultuina täysin ymmärrettäviksi ja kiinnostaviksi.