Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Antilat loikkasivat kaupungin oravanpyörästä tyhjän päälle saariston idylliin − ”Luotettiin, että elämä kantaa”

Kun Janne ja Johanna Antila irtisanoutuivat entisestä elämästään Jyväskylässä, uutta kotia haarukoitiin pitkin rannikkoa Vaasasta Porvooseen. Talon oli löydyttävä meren ääreltä, mutta mantereelta ja korkeintaan 50 kilometrin etäisyydeltä kaupungista. Sopiva löytyi Velkualta keväällä 2011, kirkkaimpana kärkenään Saaristomeri. –Ihastuimme ympäristöön ja taloon, joka tuntui heti kodilta. Tämä Velkua vaikutti meidän paikalta, ja täällä nyt onneksi ollaan, kiteyttää Janne Antila. Kalamiehen unelma toteutui Rannikon rauha ja luonto kalastusmahdollisuuksineen toteuttivat kalamiehen unelman. Päätöstä elämänmuutoksesta vauhditti toive toisenlaisesta kasvuympäristöstä esikoiselle. –Oli ollut hermoja raastavia kokemuksia kaupunkikerrostaloasumisesta. Rauhan kaipuu oli aika voimakas. Jos vaikka omakotitalo ja vähän vähemmän meteliä, Antila muistelee. Muutto heitti vasta valmistuneen vesistöasiantuntijan ja äitiyslomalla olleen maantieteilijän tyhjän päälle. Konsulttiyrityksen leivissä Jyväskylästä käsin ympäri Suomea sukkuloineelle Johanna Antilalle muutto oli myös hyppy oravanpyörästä. –Kummallakaan ei ollut töitä tiedossa. Irtisanouduttiin kaikesta vanhasta. Luotettiin, että elämä kantaa. Saaristoidylliä talvella ”Aallonheittämän” kaupunkilaisparin saaristoidylli ei karannut ensimmäisenä talvena, kuten kylillä aluksi joku saattoi uumoilla. Kesä on kaunis ja mökkeilijöiden ja matkailijoiden myötä vilkas, mutta ei talven pimeys ja hiljaisuus Antiloita ahdista. –Itselle pimeys on nimenomaan se juttu. Kun on yö, on yö. Kaupungissa näkee lukea Aku Ankkaa yölläkin, pääkaupunkiseudulla kasvanut Janne Antila hymähtää. Joensuun järvimaisemissakin pitkään viihtyneen Johanna Antilan mielestä saariston talvi on vähintään yhtä ihana kuin kesä. –Kun syksyn ja talven hiljaisuus tulee, se on tosi sydäntä lähellä. Kun näkee tähtitaivaan meren yllä ilman valosaastetta, se on vaan niin hienoa. Ainoa miinuspuoli on se, että työmatkat ja kauppareissut kerryttävät kilometrejä. Naantalin marketteihin on matkaa 30 kilometriä. Siitä Johanna Antila on iloinen, että Teersalon Rantaklubi avasi jo talvitauon jäljiltä ovensa, ja niin tekee pian myös Livonsaaren kyläkauppa. Naapuriapu on aina lähellä. –Hiljattain naapuri soitti, että nyt on katastrofi lähellä, ahventenpaistoa, eikä ole voita. Sanottiin, että tule hakemaan. Itse olemme vastavuoroisesti lainanneet ainakin leivinpaperia ja ruokasoodaa. Omalla tavallaan kahjoja Uusi elämä työkuvioineen alkoi rakentua oman aktiivisuuden ja yhdistystoiminnan tuomien verkostojen myötä. Ensi töikseen uudet asukkaat laittoivat hihat heilumaan Velkuan saaristolaisyhdistyksen rantatalkoissa. –Siitä se lähti. Ei tunnettu Varsinais-Suomesta ketään, mutta tämä tuntui heti luontevalta, että on ehdottomasti oikea ratkaisu. Monet täällä ovat arvopohjaltaan samankaltaisia. Ollaan löydetty täältä samanhenkisiä ihmisiä. Kaikki ollaan omalla tavallamme kahjoja, Johanna Antila nauraa. Seitsemän vuotta myöhemmin Antila työskentelee Rymättylässä sijaitsevan kokous- ja virkistyspaikka Herrankukkaron myyntipäällikkönä ja pitää Velkuan puolia saaristolaisyhdistyksen puheenjohtajana. Entisillä kotikonnuilla alkanut lentopalloharrastus jatkuu Johannan kuusi vuotta sitten perustamassa VelkuaVolley-lentopalloporukassa. –Yhdistysaktiivien määrä ei ole iso, mutta monet ovat monessa mukana. Yhdessä pyritään pitämään kylä elävänä. Tämä on hyvä paikka asua ja elää. Vaikka arjen oravanpyörä taas pyöriikin, asuinympäristön rauha auttaa jaksamaan, Antila toteaa. Töihin pääsee suoraan kotiovelta Janne Antila löysi paikkansa muun muassa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön kalatalousasiantuntijana ja kalastusohjaajana sekä Velkuan kalastajaseuran puheenjohtajana. Kalastuksenvalvontatöihin Airiston-Velkuan kalastusalueen vesille mies suuntaa 300 metrin päästä kotiovelta. Kalastusohjaajana Antila luennoi kouluilla ja vetää lasten, nuorten ja perheiden ”Naantalin Alamittaiset" -kalakerhoa. Hiljattain intohimoinen kalastaja on innostunut metsästyksestä, kotipihalla vaikka ”kiipeävästä puupassista” käsin. Pihamännyn runkoon kiinnitetyllä tuolilla voi istua ja kivuta puunrunkoa ylöspäin. –Siinä voi väijyä supikoiria ja ampua jousella. Tulipa tehtyä supikoirasta patakin. Kaikki syötiin, vaikka vähän säikeistä oli.