Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Paavaisten emäntä valmistautuu esikoisnäyttelyyn - katso kuvat perinteikkäistä käsitöistä!

Käsityöharrastuksen kipinä syttyi junamatkoilla, kun Marja Paavanen (os. Virtanen) kävi nuoruudessaan kotoa Vehmaalta töissä radiotehtaalla Turussa. Raiteiden kolkutusta hän kuunteli parisen tuntia päivittäin käsissään virkkaus- tai kudontatyö. Niin tuolloin kuin nykyisinkin Marja Paavasen töissä korostuvat perinteet ja käytännöllisyys. Yksi onnistuneimmista teoksista on olohuoneen seinälle ripustettu rekipeitto. Marja Paavanen kertoo innostuvansa kaikista väreistä, mutta rekipeiton sävyt hän tuntee erityisen läheisiksi. Kangas on ruskehtava kuin varsinaissuomalainen pelto, joka versoo vihreyttä ja hieman punaistakin. Käsitöiden esteettisyyden ja käytännöllisyyden ohella Paavanen pitää tärkeinä puheliaita ryhmiä, joissa työt on tehty. 1970-luvun lopulta lähtien hän on osallistunut kansalaisopistotoimintaan Askaisissa, Livonsaaren koululla ja viimeksi Livonsaaren seurantalolla. Nuorempi polvi ei kudontatöistä innostunut ja kävijämäärä kutistui. Naantalin opiston tarjontaan kuulunut Livonsaaren kudontapiiri lopetettiin viime vuodenvaihteessa. Se pani pisteen paikkakunnan perinteelle. Marja Paavasen puoliso Pertti Paavanen muistaa, kuinka hänen lapsuudessaan kokoonnuttiin leikkaamaan matonkuteita ja käyttämään kangaspuita. –Koko ajan juteltiin ja samalla kädet tekivät töitä, Pertti Paavanen kuvailee. Marja Paavanenkin vietti lähitienoon naisten kanssa Livonsaaren koulussa kangaspuiden äärellä kokonaisia päiviä. Kun opettaja tuli paikalle, hän antoi ryhmäläisille ideoita. Marja Paavanen piti innostavina irtiottoja käyttötekstiilien maailmasta. Vuosien saatossa hän on tehnyt kansalaisopiston ryhmässä muun muassa koriste-esineitä, maalannut posliinia ja valmistanut röyhelömekkoon puetun kultakutrisen nuken. Aiemmin Marja Paavanen ei ole pannut töitään esille. Ajatus näyttelystä toi aluksi perhosia vatsaan, mutta niin Naantalin opiston opettaja kuin tuttavatkin rohkaisivat emäntää tarttumaan toimeen.