Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Meri ja luonto vetävät Röölän sympaattiseen kerrostaloon

1900-luvun alussa perustettiin Röölään Saarnin suvun toimesta ensin saha, sitten sekatavarakauppa. Islanninsillin jalostus aloitettiin 1949. Sillitehdas lopetettiin 2014. Sen viimeinen omistaja oli Orkla Foods, entinen Felix Abba. –Kun sillitehdas rakennettiin 1940-luvulla, tehtiin tämäkin talo. Satamassa ahersi kolme sillilaivaa; Saukko 1, 2 ja 3. Tässä talossa muonitettiin satama- ja sahatyöläisiä. Talossa oli työläisten asuntoja, sittemmin kaksi pankkiakin, Posti ja kyläkauppa, Asunto Oy Naantalin Röölän pitkäaikaisin asukas, graafikko Tuulamaria Kangaslampi kertoo. Kangaslampi muutti kaksikerroksisen talon isoimpaan asuntoon 12.12.2012, heti remontin jälkeen. Talo on Röölän kylän ainoa asuinkerrostalo. –Olen lapsena asunut Naantalissa. Sen jälkeen muutimme Tampereelle. Hoidin loppuaikana äitiäni. Väsyneenä, hautajaisten jälkeen, mietin että halusin vain luontoon ja meren lähelle. Talo ja Röölä olivat kaikkea sitä. –Ihastuin paikkaan heti. Rakastuin Röölään yli kaiken, kyläyhdistyksen 2013 perustanut Kangaslampi kertoo. Boheemi koti sisältää monenlaista, mutta seinien taulut ovat lähes kaikki Kangaslammen taiteilija -äidin tekemiä. Huoneisto on talon isoin, 70 neliötä, ja suuri terassi käy kesähuoneesta. Yhteensä vuokra-asuntoja on kahdeksan, joista seitsemän asuttuja. Lähes jokaisessa huoneistossa on oma terassi ja merinäköala. Talossa asuu niin pariskuntia kuin yksinäisiä, nelikymppisistä eläkeläisiin. Suurin osa asukkaista käy muualla töissä. Eläkeläisiä on muutama. Lapsia talossa ei ole, mutta eläinlapsia on sitäkin enemmän. Asukkaat ovat tulleet Röölään jopa Savonlinnasta ja Oulusta asti, vaikka suurin osa onkin lähtöisin Turun seudulta. Vuonna 2012 talossa oli vasta kolme asukasta. Nyt kaikki huoneistot ovat asuttuja. Kangaslammen asunto on kolmio, muut esimerkiksi ”keittokomerosta ja huoneesta” tai ”keittokomerosta ja kahdesta huoneesta” koostuvia. Ainoastaan ”Hilman kämppä” on tyhjillään. Se on sympaattisen talon pienin asunto. Useat talon asukkaista ovat keskenään ystäviä. –Nyt satama on ollut myös aktiivinen, kun kyläkauppakin aloitettiin parin tyhjän vuoden jälkeen uudestaan. Sillitehdas vaihtoi omistajaa 1980-luvulla, ostivat Sauli Kieksi ja Markku Saarni asuintalon. Vuonna 1993 ravintoloitsija Esko Pausio hankki talon varastorakennuksineen. 1993 Pausio alkoi muokata varastorakennuksesta rantaravintolaa. Vuonna 2012 Pausio myi talon rööläläiselle yrittäjä Jari Savolalle . Rajatek Oy:lla on sisäpihan puolella tien puoleisessa talossa ruokaöljylaboratorio, Kangaslampi näyttää. Tässä talossa oli alun perin sillitehdas sekä työntekijöiden asuntoja. –Kun Matti Ruuska tuli sillitehtaan johtoon 1988, muutettiin tehdastalon asuintilat toimistoiksi. – Carl Borg omistaa nyt tämän tehdasrakennuksen sijoitusyhtiönsä kautta. Ihanaa, että he tulivat vuonna 2016 tänne! Borg oli jopa ensimmäisessä kyläsuunnitelmaillassamme. Hän veti minua hihasta ja kysyi, miten rööläläiset suhtautuvat uusiin muutoksiin. Oli hieno ele, että hän halusi tutustua ennakkoon kyläläisiin. Lähihoitaja Päivi Pekosella , 54, tulee lokakuussa kolme vuotta Röölässä täyteen, vaikka elämä toikin hänet jo kahdeksan vuotta sitten Savonlinnasta Rymättylään. Paikallinen ystävä vinkkasi Pekoselle Röölän asunnoista. –Ihanampaa paikkaa ei voisi olla! Naisen asunnossa on 48 neliötä; yksi suuri, valoisa huone sekä pienempi keittiö. Merelle on näkymä peräti kolmesta ikkunasta, ja isot kaappitilat ovat Pekosen mieleen. Ystäviä Pekonen on saanut useita, suurimman osan naapureista. Toisista pidetään myös asukkaiden kesken huolta. –Tykkään olla täällä, koska vesi on minulle niin tärkeä elementti. Ja metsä! Kun Pippuri-koirani tuli puoli vuotta sitten, niin olen sen jälkeen laihtunut toistakymmentä kiloa. Pippurin kanssa Pekonen pysähtyy usein rannalle istuskelemaan. Hän ei käy kovin paljon kylätapahtumissa, mutta osallistuu esimerkiksi kylän siivoustalkoisiin. Aluksi Rymättylä oli Pekoselle kulttuurishokki. –Kun minä olen niin hurjan avoin ja kauhea halailemaan! Se vaatii paikallisilta ehkä enemmän tutustumista. Onneksi täällä ollaan ystävällisiä. Eikä ole kukaan purmentanut murrettanikaan, vaikka sellaista puhun, Pekonen nauraa. Pekonen ei voinut alkuunsa kuvitellakaan, että löytäisi ”näin ihanaa asuntoa”. –Kyllä tämä on minulle se loppuelämän sijoituspaikka, Pekonen hymyilee Pippuri-koira sylissään. "Onneksi täällä ollaan ystävällisiä. Eikä ole kukaan purmentanut murrettanikaan."