Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Katso video: Ylikylän Itätalo perinnepihoineen on harvinainen, suojeltu ympäristö

Aaslan saarella Rymättylässä on harvinaislaatuisen alkuperäisenä säilynyt miljöö. Molemmat Ylikylän pitkänomaisista päätiloista ovat Museoviraston suojelemia. Toinen tiloista on Taina , 59, ja Markku Heinosen , 69, Ylikylän Itätalo. Taina Heinonen emännöi tilaa jo yhdeksännessä polvessa. Ylikylän suku on omistanut tilan vuodesta 1749. Maatilan pihalla on kahden päärakennuksen ja kolmen aitan lisäksi suuri navetta, pihasauna ja varastorakennuksia. Pihaa halkoo naapurin puolelle vievä hiekkatie. Alkuperäisestä Ylikylän tilasta on vuonna 1750 muodostettu kaksi tilaa, Länsi- ja Itätalo. Itätalo on paritupatyyppinen rakennus, jossa on kolmilapekattoinen kuisti. Sisäpihalla on luhti- ja holvikellariaitta sekä vaja, kaikki 1800-luvulta. Luhtiaitan alakerrassa oli aikanaan varastokammiot: toinen oli lihatuotteille, toisessa säilytettiin käsikiviä eli pientä myllyä jauhojen jauhamista varten. Yläkerrassa oli huoneet rengeille ja piioille. Niissä yövyttiin kesäaikaan. Nykyään aitta toimii varastotilana. –Mutta ei siellä rukkeja ole, ne ovat tuolla vintissä. Vanhat polvet kun ovat säilyttäneet vanhat esineet, Markku Heinonen naurahtaa. Sini-, puna- ja keltavuokot viihtyvät runsaslukuisina tilan pihamaalla. Vuokkolehdon välissä solisee pieni puro. Koko tila käsittää 120 hehtaaria maata, josta peltoa on noin 15 hehtaaria. Seudun lukuisat peurat vierailevat usein pihassa. Kurjet piipahtavat silloin tällöin pellolla perunavarkaissa. Tulipalo tuhosi vanhan Itätalo rakennettiin vuonna 1877. Tätä vanhemmat rakennukset paloivat vuonna 1875 maan tasalle tulipalossa, jossa lähes koko Itätalo tuhoutui. Parin kotitalo oli aluksi Tainan isoäidin talo. Taina Heinonen asui silloin vanhempineen päärakennuksessa. Kun Heinoset remontoivat vuonna 1983 isovanhempien 1940-luvulla rakennetun talon kodikseen, jäivät Tainan vanhemmat asumaan päärakennukseen. Siinä on neliöitä yli 200, Heinosten asuintalossa noin 65. Päärakennus on ollut nyt toistakymmentä vuotta asumaton. Suosittuja teatterinäytöksiä Rakkaus toi Markku Heinosen tilalle vuonna 1983. Markulla on yhä kotitila Poikossa. Heinosten tuvan seinällä on maalaukset niin Tainan kuin Markun kotitiloista. Rymättylän teatteri piti tilan sisäpihalla vuosina 1997–2001 näytöksiä. Paikka löydettiin, sillä sisäpiha muistutti paljon edellistä esiintymispaikkaa, Rymättylän museonmäkeä. Näytökset esitettiin muinaistulien iltana elokuussa. Joskus näytöksen alkua piti hieman lykätä, jotta lossilla matkannut väki ehtisi aloitukseen. –Oli kaikille yllätys, että väkeä oli jo ensimmäisenä kesänä niin paljon, yli 200 katsojaa. Seuraavina vuosina väkimäärä lisääntyi entisestään. Myös saaren asukkaita oli runsaasti katsomassa vieressä olleita esityksiä, Taina Heinonen muistelee. Lääkäriin veneellä Nauvoon Maanviljelys on ollut koko historian ajan suvun elinkeino. Aaslassa on viljelty Heinosten tapaan kautta historian varhaisperunaa. Omilta pelloilta saatiin myös viljaa, joka jauhettiin Röölän yhteismyllyssä. Itätalolla on kasvatettu perunan lisäksi vehnää, kauraa, ohraa ja avomaakurkkua. Kurkku oli aikanaan kylällä iso elinkeino, kun Rymättylässä sitä vielä otettiin vastaan. Moni kauppias kävi iltaisin keräämässä tiloilta kurkkua ja vei ne Turkuun. Kurkkua ei enää Rymättylässä viljellä, mutta varhaisperunaa sitäkin enemmän. Ennen maantien rakentamista kylällä liikuttiin vesiteitse, aktiivisemmin Turun suuntaan kuin kirkonkylälle. Joka talossa oli vene, ja jos sellaista ei ollut, oli kauppiaalla laiva, jolla hän kuljetti kyläläisiä. Lisäksi vuorolaivat saattoivat poiketa satamassa ja ottaa myös ihmisiä kyytiinsä. Lääkäriin kuljettiin Nauvoon, jonne pääsi nopeasti meriteitse. 1950-luvun loppupuolella linja-autot alkoivat kulkea saaressa. Tätä ennen jopa varhaisperuna kuljetettiin meriteitse Turun torille. Aikaan ennen sosiaalista mediaa Koska kaikki kylän naiset olivat tiloilla töissä, oli sen ajan naisten henkireikä kylän ompeluseura. Jokaisen talossa kierrettiin vuorotellen, juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset. Toisinaan käytiin porukalla kauempana retkillä. –Siihen aikaan asukkailla ei ollut ajokortteja. Oli mukava lähteä päiväksi jonnekin ja jättää lypsyhommat miehille. Ompeluseura on toiminut saarella kauan; jo isoäidin kirjeessä vuonna 1905 on mainittu ”sukkakerho”, jossa suurin osa kylän naisista oli mukana, Taina Heinonen kertoo. Silta esti autioitumisen Nyt saarella on asukkaita noin 85. On ilahduttavaa, että sinne on muuttanut myös muualta väkeä. 1950-luvulla asukkaita oli vielä vajaat 300. Tie oli aikanaan tärkeä asia saarella, mutta vieläkin tärkeämpi oli Särkänsalmen silta, joka rakennettiin 1969. –Siinä olivat Rymättylän isännät olleet aika pontevia, että se on saatu. Siihen aikaan oli menossa maaltapako. Kuka täällä asuisi, jos sitä siltaa ei olisi.