Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kohtaamisia kyiden kanssa

Kävin viikonloppuna puolison kanssa kävelylenkillä pururadalla. Lenkkimme alussa varoitin, että kyykäärmeitä voi sitten tulla vastaan. Olin nähnyt sellaisen luikertelevan pari vuotta sitten hölkkälenkin aikana. Nyt kyyt ovat taas liikkeellä. Lenkkiä oli kulunut viisi kilometriä ja olin jo unohtanut varoittavat sanat kyistä, kun lenkkipolun oikealla puolella näin jotain inhottavaa. Puolen metrin kyy. Liskoaivot ottivat vallan, huudahdin jotain alkukantaista ja siirryin vaistomaisesti toiselle puolelle. Rouva oli siis nyt minun ja kyyn välissä. Nähtävästi näin toimii herrasmies tositilanteessa. Kyy huomasi meidät ja luikerteli pakoon mustikkavarpujen joukkoon metsän puolelle. Inhon ja pelon tunne oli molemminpuolinen. Olen aina suhtautunut kyihin pelokkaasti. Ehkä lapsuuden kokemukset vaikuttavat siihen. Kyitä oli mökin nurmikolla silloin tällöin. Erään kerran näin kyyn nurmikon toisessa päässä ja kuvittelin, että se lähti jahtaamaan minua. Juoksin pakoon niin lujaa kuin pääsin. Nousin rappuset ylös ja luulin olevani turvassa. Ilmeisesti samaan aikaan portaikon alapäähän oli jostain tullut toinen kyy ja se yritti kavuta rappuja ylös. Luopui yrityksistä yhden portaan jälkeen. Olin pitkään vakuuttunut, että yksi kyy jahtasi minua lähes 100 metrin matkan, vaikka todellisuudessa käärmeitä olikin kaksi. Samaan aikaan vain sattuivat olemaan paikalla. Monet suhtautuvat kyihin vähemmän tunteenomaisesti ja varmaan järkevämmin. Katselevat niiden touhuja rauhassa ilman, että pulssi nousee ja adrenaliini syöksyy verenkiertoon. Olen kateellinen sellaisille ihmisille kuin luontoharrastaja Lisse Tarnaselle , joka on ollut kirjoittamassa kirjaa liskoista ja matelijoista. Maanantain Ilta-Sanomissa julkaistiin upea Tarnasen ottama kuva, jossa kyynpoikanen oli kietoutunut 20 sentin kolikon kokoiseksi ympyräksi. Nämä madon kokoiset kyynpoikaset ovat niin pieniä, ettei niitä paljaalla silmällä edes havaitse metsässä liikkuessa. Tarnanen suree haastattelussa kyiden huonoa mainetta. Hänen mukaansa ne ovat hyötyeläimiä, jotka popsivat vaikkapa puutiaisten väli-isäntinä toimivia myyriä. Tämä käy järkeen, mutta luulen, että seuraavakin kohtaaminen kyiden kanssa sujuu yhtä hysteerisissä tunnelmissa kuin ne aiemmatkin. Lupaan kuitenkin olla nirhaamatta tätä viatonta luontokappaletta. "Samaan aikaan…vain sattuivat olemaan…paikalla."