Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Nuorikin uupuu

Nuorille asetettu paine on viime vuosina kasvanut entisestään. Jokainen vastaantuleva aikuinen mainitsee, ettei nykymaailmassa voi tietää työnäkymistä, ja moni nuoren unelma-ammatti kaatuu tiettyyn vastaukseen: Nämä ovat kuolevia aloja. Oletko ajatellut jotakin muuta? Kiinnostuksella ei ole enää väliä, ainoastaan tiedolla, onko ala hyväpalkkainen ja onko sitä olemassa enää kymmenen vuoden kuluttua. Useat korkeakoulut ovat siirtymässä malliin, jossa valintakokeen merkitys vähenee tai sitä ei enää ole. Tämä pakottaa nuoria valitsemaan jo peruskoulun aikana, mikä ala kiinnostaa ja mitkä oppiaineet tätä valintaa tukisivat. Muutama onnekas tiedostaa unelma-ammattinsa jo alakoulussa, mutta mitä tapahtuu sille suurelle prosentille, joka on kuin H harmaalla paperilla siitä, mitä tulevaisuudessa pitäisi tehdä? Hyvä, jos peruskoulusta pääsisi läpi. Varsinkin moni lukionsa päättänyt viettää välivuoden tai useamman sellaisen joko tähdäten valitsemalleen alalle tai synkistyessään, etteivät saadut paperit riitä seuraavan koulun penkille asti. Siihen päälle vielä ne, jotka eivät vielä 18-vuotiainakaan tiedä, mitä haluavat tehdä isona. Kamalaa. Seuraavaksi opettajien ja muiden aikuisten ihmettelyt siitä, miksei matikka kiinnosta tai kielet suju. Ei ihme, jos nuori, kun kaikki täytyisi tietää ja osata heti kättelyssä. Onko maailma ollut tällainen aina, vai ovatko nämä ajatukset vain tämän sukupolven taakka? Silti nuoruudesta pitäisi nauttia, lähteä reppureissaamaan ja rakastua siinä välissä. Töitäkin pitäisi tehdä, jos ei kouluun pääse ja muuttaa omilleen, ennen kuin kamat löytyvät valmiiksi pakattuina eteisestä. Lopulta nuoret hukkuvat tämän stressitaakan alle ennen kuin mittarissa on ikävuosia 25. Mikä neuvoksi? Asioilla on loppujen lopuksi tapana järjestyä, niin kovin vaikealta kuin se kuulostaakin. Ei siihen yhtä tiettyä tietä ole, eikä absoluuttisia oikeita vastauksia ole olemassakaan. Jokainen voi asettaa itselleen prioriteetit, joiden perässä kulkea. Kaikkea ei tarvitse tai pidäkään saavuttaa heti, jos koskaan. Kyse ei ole kenenkään muun elämästä kuin omasta, ja kun sen ymmärtää, ei muilla suunnannäyttäjillä ole liiemmin väliä.