Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Muistatko Anttilaa? Säästökirjan houkutuksia pursunnut tavaratalo muutti risteyksen kaupungiksi

Sateisenharmaana keskiviikkona 18.11.1981 laatikkomaisen rakennuksen ikkunoista erottui loisteputkia ja niiden alta Anttilan säästökirjasta tuttuja houkutuksia. Raision Tasalaan avattuun tavarataloon oli pitkä jono. Avajaispäivän yllätyslahjana jokainen asiakas sai kahvipaketin. Lisäksi kahviossa tarjoiltiin maistiaisia. Jotkut olivat tulleet katsomaan "seurakunnan tavarataloa". Kiinteistön nimittäin omisti ja omistaa yhä Raision seurakunta. Kirkkovaltuuston puheenjohtajana toiminut Maija Haavisto (kesk) muistaa pitkällisen puntaroinnin, voiko seurakunta ryhtyä moiseen hankkeeseen. –Kaupunki oli kaavoittanut seurakunnan maalle tavaratalon. Kirkkovaltuustossa totesimme, että tilaisuuteen pitää tarttua, Haavisto kertoo. Seurakunnan päättäjille oli tärkeää olla sekoittamatta rakennusvaiheessa kirkon ja taloyhtiön varoja. Vasta kun kiinteistö alkaisi tuottaa, sen turvin ryhdyttäisiin tukemaan seurakunnan toimintaa. Ja tuottihan se. Tavaratalon päälliköksi Raisioon pestattu Henry Niemi , 70, muistaa myynnin käynnistyneen erinomaisesti. Tukkukauppojen Oy eli Tuko oli aiemmin perustanut Anttilat muun muassa Turun keskustaan sekä Ravattulaan. Aivan neitseelliseen maaperään se ei Raisiossa iskenyt, sillä tienristeyksen tuntumassa oli 1973 lähtien toiminut Sokoksen suurmyymälä, joka laajennettiin 1981 Sokos-Marketiksi. Niemi nostaa Anttilan valttikortiksi säästökirjan. Kiiltävälle paperille painettu tuhti vihkonen jaettiin koteihin kerran kuussa. Sen sivuilta saattoi leikata alennuskuponkeja. Jotkut ihailivat säästökirjan mannekiineja. Toisille Anttilan musiikkiosaston uutuudet olivat kaikki kaikessa. Miehiin vetosivat tasarahakampanjat. He onkivat tavaralaareista muutaman markan tai korkeintaan joitakin kymppejä maksaneita ruuvimeisseleitä, puristimia, juotoskolveja ja mittalaitteita. –Itsekin sorruin ostamaan niitä. Kotonani on vieläkin noita työkaluja vaikka kuinka paljon, Niemi tunnustaa. Raision Anttilan konsepti toimi siten, että ruokaostosten ohella perheet kokosivat ostoskärryihin kaikkea muutakin. Tärkeitä olivat vaikkapa Mocca Masterin kahvinkeittimien kaltaiset merkkituotteet, joita ei saanut muista lähikaupoista. Raision Anttilan kassoilla törmäsi lähes poikkeuksetta oman kylän rouviin. Henry Niemen mukaan tämä oli tietoinen valinta. –Heidän oli helppo kulkea läheltä töihin ja he sitoutuivat hommaansa, Niemi selittää. Useimmilla työntekijöillä oli sen verran ikää, etteivät heidän voimavaransa huvenneet hektiseen pikkulapsiarkeen. Tavaratalon päällikkö arvosti alaistensa ammattitaitoa ja kykyä työskennellä järkevästi. –He eivät hötkyilleet turhista, hän kehuu. Useista Raision Anttilan työntekijöistä tuli perhetuttuja keskenään. Niemi itsekin kiintyi Raisioon. Hän asuu Pasalassa. Lakkoa kannatti kunnioittaa 80-luvulla poliittiset aatteet sävyttivät ostokäyttäytymistä. Sen lisäksi tutuilla kasvoilla oli vaikutusta. Raision Sokos oli henkilöitynyt tavaratalopäällikkö Heikki Piirtoon , jota monet halusivat kauppamatkallaan tavata. Nykyisen S-marketin kohdalla toimi Länsituuli. Henry Niemi muistaa 1980-luvulta pari viikkoa kestäneen kauppalakon, jolloin hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin panna Anttila säppiin. Länsituuli pystyi pitämään ovensa auki, mutta se kostautui. –Tuohon aikaan raisiolaiset olivat sen verran vasemmalle kallellaan, ettei kukaan näyttänyt lakon jälkeen menevän Länsituuleen. Sen sijaan kaikki tulivat Anttilaan, mikä oli meille onnenpotku, Niemi kertoo. Tavarataloissa kohdattiin myös pitkäkyntisiä. Niemelle muistuu mieleen kerta, jolloin murtomiehet olivat menneet sisälle ja sammuttaneet valot pääkatkaisimesta. –Pantiin poliisien kanssa valot päälle ja lähdimme kiertämään taloa. Tulimme hätäoven lähelle, jonka ympärillä oli kuormalavojen alle jääneitä mallinukkeja. Ajattelin mokomien rikkoneen nuketkin. Sitten kookas konstaapeli rötkähti lavan päälle ja totesi, että kyllä alla täytyy mallinuken olla. Pihinää kummempaa ääntä ei kuulunut, vaikka hän rytkytti. Voro koetti pysyä ääneti poliisin painon alla. Liukukäytävät jakoivat looseihin Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahteran suunnittelemaa tavaratalorakennusta Henry Niemi kiittelee onnistuneeksi. Anttila oli aiemmin asettunut vuokralaiseksi muun muassa entisiin tehdaskiinteistöihin, jotka eivät olleet mukavimpia mahdollisia työpaikkoja. Raision Anttilassa oli talvella lämmintä ja suvella ilmastoinnin ansiosta sopivan viileää. Tavaratalon päällikkö hämmästeli ensin alkuun huimalta tuntunutta kaukolämpölaskua, joka ei pienennyt edes kesällä. Hänelle kerrottiin perusmaksun määräytyvän kuutioiden mukaan ja niitä Anttilassa riitti. Muutosta kaivannut yksityiskohta oli ylä- ja alakerran välillä kulkeneiden liukukäytävien paikka. Liukukäytävät sijoitettiin aluksi keskelle tavarataloa. Tämä ratkaisu jakoi talon looseihin, mikä haittasi kokonaisuutta. 1989 valmistuneessa remontissa liukukäytävät siirrettiin rakennuksen itäreunaan. Seurakunta rakennutti viereen Tasalansillan, johon sijoitettiin Anttilan kahvio, henkilökunnan sosiaalitilat sekä toimistot. Tavaratalon yhteydessä oli toiminut pieniä liikkeitä, kuten Pakka ja Pala, Raision Lukko sekä Pirkanmaan luonnontuote. Remontissa niiden käyttämät tilat saneerattiin Anttilan omaan käyttöön. Vuokra ylitti kipurajan Yhteistyö raisiolaisten virkamiesten ja viranomaisten kanssa sujui Henry Niemen mukaan mutkattomasti erästä laajennusvaiheen kommellusta lukuun ottamatta. –Oli 30 asteen hellepäivä kesällä ja meidän sprinklerilaitteistomme vuosi aiheuttaen palohälytyksiä. Palomiehet joutuivat tämän tästä vetämään raskaat varusteensa ylleen ja tulemaan meille. Sanoin, että älkää lähtekö. Tiedätte tilanteen. Palopäällikkö Sillanmäki totesi, etteivät he voi olla lähtemättä. Se taisi olla ainoa kerta, kun meihin meinattiin todenteolla hermostua. Remontissa tavaratalon kokonaisala kasvoi 3 765 neliömetristä lähes 6 000 neliöön. Laajennustyöt kävivät Raision seurakunnalle kalliiksi, mikä korotti Anttilan vuokraa. Tukon sietoraja oli tullut vastaan monissa kiinteistöissä ja niin Raisiossakin. Sen edustaja neuvotteli Raision seurakunnan kanssa vuokran kohtuullistamisesta tässä onnistumatta. Niemen arvion mukaan Anttila olisi saattanut pysyä Raisiossa pidempään, mikäli neuvottelutulos olisi ollut suotuisa. Tämä ei ilmeisestikään ollut perimmäinen syy siihen, että Anttila kutistui vuonna 2001 pelkästään katutasossa toimineeksi K-market Tasalaksi. Anttilat olivat 1996 päätyneet Keskolle, joka ei yltänyt liikkeillä samaan tulokseen kuin Tuko. Kesko maksoi tyhjilleen jääneistä Anttilan yläkerran tiloista täyttä vuokraa Raision seurakunnalle 15.7.2004 saakka. Raision seurakunta käänsi pitkälti Anttilan vuokratuotoilla taloutensa vahvaksi. Niiden turvin tehtiin muun muassa mittava hautausmaan laajennus kirkon ja kaupungintalon väliselle puistoalueelle. Asuinrakentaminen voi pelastaa Tasalan Suunnitteluvaiheessa seurakunnan tavaratalohankkeen pelättiin ennemminkin hajottavan kuin yhdistävän raisiolaisia ja etenkin seurakuntalaisia. Toisin kävi. Maija Haavisto tuumaa Anttilan muodostuneen lopulta kaikkien raisiolaisten tavarataloksi. Yhdessä Sokoksen ja Länsituulen kanssa se opetti ostamaan omasta kaupungista. Tavaratalojen imussa keskustaan tuli useita erikoisliikkeitä. Enää raisiolaisten ei tarvinnut lähteä ostoksille Turkuun. Henry Niemi uskoo, että Tasala voi vielä jonain päivänä sykkiä vanhaan hyvään malliin. –Täytyy toivoa, että E18-tien betonikannen ympärille rakennettaisiin runsaasti asuintaloja, jotta Raision keskustassa riittäisi asiakkaita. Erikoisliikkeiden uskoisin pärjäävän, sillä vanheneva väestö tarvitsee runsain mitoin ohjeistusta ja opastusta, Niemi linjaa.