Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vesa Ranki on upseeri ja muusikkomies

Kesän kuivuutta pölisevä hiekkatie kiemurtelee metsän läpi yksinäisen bussipysäkkikyltin ohi risteykseen, jonka männyn runkoon nikkaroidussa tienviitassa lukee ”Vesa”. Tie vie hirsitalolle, jonka seinää koristaa kitara. Takapihalla lepää pianovanhus. Metsän siimeksessä pilkottaa tiipii, pellon reunassa tanssilava. Pensaikossa viittilöivät mallinukkien valkeat vartalot. Taiteilijasielu, soittaja, laulaja ja eläköitynyt puolustusvoimien upseeri Vesa Ranki kertoo, että kyltin etunimi tulee täydentymään koko taiteilijanimeksi. Rinnalleen se saa polkupyöräraatojen vanteista kehkeytyvän installaation. Miehen öljyväri-, akvarelli- ja grafiikkateoksia on tänä kesänä esillä retrospektiivisessä Sinisiä ajatuksia -näyttelyssä Merimaskun Rantamakasiinilla. Taiteilijaksi ”Vesa Vekkuli” ei itseään osaa kutsua, musikantiksi kenties. –Kansakoulussa olin huono piirtämään, ja suivaannuin, kun en saanut töitäni seinille. Kaikenlaista olen yrittänyt. Viime vuonna keksin itselleni tittelin, olen merimaskulainen moniottelija. Lähinnä sydäntä ovat soitto ja laulu, niihin suurin osa ajastani menee, ja saa mennä, Ranki päättää. Musiikkia, teologiaa ja teatteria Kosketinsoittimien ja mikrofonin äärellä mies viihtyy useammassakin kokoonpanossa. Soitto soi Lauluyhtye Ikiduurin, Naantalin Kamarikuoron, Tanssiorkesteri Vanajan sekä Trio Vekkuli ja Pennitön Uneksija -yhtyeen riveissä. Musiikki vei miehen jo oppikoulun ensimmäisellä luokalla. –Musiikin opettajana oli armeijan soittokunnan vääpeli ja hän aina kyseli meiltä, mitä haluaisimme oppia. Jos ehdotimme, että selloa, sitten harjoiteltiin selloa. Isäni oli armeijan soittokunnassa huilistina, ja hän auttoi teoriapuolella paljon. Isän kanssa käytiin paljon keikoillakin, Ranki muistelee. Teologiaa harrastanutta kanttorituuraajaa, entistä kirkkovaltuuston ja nykyistä Skepsis ry:n jäsentä on kuultu myös kirkoissa. –Erosin kirkosta yli kymmenen vuotta sitten, kun minusta tuli epäilijä. En usko mihinkään yliluonnolliseen, sellaista ei ole minun ajatusmaailmassani ollenkaan. Edelleen käyn silloin tällöin kirkossa rauhoittumassa tai soittamassa. Nyt ollaan alustavasti mietitty Merimaskuun kansanlaulukirkkoa, Ranki mainitsee. Teatteriin monitaituria on kosiskeltu armeija-ajoista lähtien. Vesa Ranki on tehnyt musiikkia Naantalin ja Merimaskun teattereiden produktioihin. Hän on esiintynyt kesäteattereissa ja kabareissa muun muassa entisellä työpaikallaan Utön linnakkeella, Kotkan Meripäivillä ja Viking Linen risteilijöillä. –En ole näyttelijä enkä teatteri-ihminen, mutta Merimaskun kesäteatterissa pitää käydä katsomassa oman teatterin näytelmät, Ranki kuittaa. Luonnon rauhaa mummolan mailla Merimaskulainen toteaa viihtyvänsä puolen hehtaarin tiluksillaan erittäin hyvin. Naapurit ovat mukavia ja tärkeitä. Pihalla voi katsella tähtitaivasta ja seurata kettujen, jänisten, peurojen, mäyrien ja supikoirien elämää. Vuoden mittaan pihapiirissä livertelee 40 lintulajia. –Ulkona on mikrofoni ja sisällä kaiuttimet. Jos en jaksa mennä ulos, laitan äänet päälle ja kuuntelen lintujen laulua ja lehtien havinaa olohuoneessa. Ranki kertoo käyneensä Merimaskussa pikkunappulasta asti ja muuttaneensa Sippolan, lapsuuden mummolansa, maille puolisonsa kanssa vuonna 1996. –Olen eronnut kymmenen vuotta sitten ja tykkään älyttömästi asua täällä metsänperillä yksinkin. Sen verran sosiaalinen olen, että täytyy joka päivä käydä kaupassa, että kuulee ihmisen ääneen, Ranki heittää. Ex-puolison kädenjälki näkyy yhä puutarhan kukkaistutuksissa. Mies virnistää viljelevänsä perunaa kahdessa muuttolaatikossa. –Ostin puutarhatraktorin, ja ajattelin, että kynnän sillä jotain, mutta siihen on jäänyt. Vaimo oli puutarha-alan ihminen, minä yritän vain pitää ne hengissä, Ranki tähdentää. Kankaanpäässä syntynyt Vesa Ranki pohtii miettineensä pitkään, mistä oikeastaan on kotoisin. Isoisä ”Sipon Salu” muutti Merimaskuun Karjalan evakkona vuonna 1948. Ranki on kirjoittanut omakustanne-kronikan Kuolemajärven sukujuuristaan isoisän isästä alkaen. Hän toimii Seivästösäätiön hallintoneuvoston puheenjohtajana ja toimittaa säätiön aikakausjulkaisua. –Olen todennut olevani enemmänkin karjalainen äijä. Komentajakapteeni ja rauhanturvaaja Upseeri on asunut myös Turussa, Korppoossa ja Utössä. Nuorena puntarissa olivat armeija ja ”rokkibändihommat”. –18-vuotiaana menin kadettikouluun ja sille tielle jäin. Olin saaristossa ja esikunnissa Turussa tekemässä sotasuunnitelmia. Puolustusvoimissa oli mielenkiintoisia, vaativia ja itsenäisiä tehtäviä. En ole koskaan katunut, että lähdin armeijaan, Utön linnakkeen päällikkönä kahdeksan vuotta toiminut Ranki toteaa. Rauhanturvaoperaatiot kuljettivat komentajakapteenia myös kolmeksi vuodeksi Lähi-Itään ja Kosovoon. Verbaalivirtuoosi repii huumoria vaikka Persianlahden sodasta. –Kun sota alkoi vuonna 1991, nähtiin tanskalaisen kaverin kanssa israelilaisten panssarivaunujen saapuvan ja ohjusten lentävän taivaalla. Mietittiin, että mitäs nyt tehdään. Päätettiin avata jääkaappi ja ottaa oluet. Isoisällä harrastus poikineen Armeijan jälkeen ammattimuusikoksi päätynyt Vesa Ranki toteaa olevansa rauhaton luonne. –Aina pitää olla joku homma menossa. Minulla ei ole koskaan kiire mihinkään, mutta vietän aktiivista elämää. Kirjoittelen nuotteja, soittelen bändien kanssa, keikkailen ja käyn harjoituksissa. Muutamana päivänä viikossa isäntä ja saunamajuri lämmittää savusaunoja ja ”tekee ihan mitä vain” kokous-, koulutus- ja virkistyspaikka Herrankukkarossa. Vapaa-ajalla mies harrastaa ruuanlaittoa, couchsurfingia eli sohvasurffausta ja kaukomaille matkustelua. Hän kertoo keräilleensä kaikki suomalaiset postimerkit siihen asti, kun ne muuttuivat tarramerkeiksi. Eläkeläinen ehtii toimia myös vapaaehtoistyöntekijänä SPR:n nuorten turvatalolla Turussa. –Olen siellä oma itseni. Avustan kotitöissä, juttelen ja pelaan nuorten kanssa, teen ruokaa. Antoisaa turvatalossa on se, että siellä kuulee, mikä teini-ikäisten nuorten maailma on. Tuntuu, että se on nykyään paljon vaikeampi kuin ennen. Heillä on paljon sosiaalisia ja ulkonäköön liittyviä paineita, Ranki pohtii. Siviilisäätynsä mies arvelee olevan sinkku, vaikka pientä viritystä parisuhteen suuntaan ilmassa onkin. Ensi syksynä 65 vuotta täyttävä monitoimimies on myös 8-vuotiaan Kertun ja syksyllä koulutiensä aloittavan Väinön isoisä. –Väinö osaa kaikki Red Hot Chili Peppersin kappaleet ulkoa maneereineen kaikkineen. Hän osaa mielestään kaikki soittimet ilman harjoittelua suvereenisti. Hauska tyyppi. Kerran hän löysi luotani trumpetin, ja kysyin, että menetkö harjoittelemaan. Hän vastasi, että ei minun tarvitse. Kotifestarit heinäkuussa Heinäkuun viimeisenä lauantaina Vesa Rangin kotipihan grillikatokset, tanssilava, pihamökki ja tiipii täyttyvät elämästä. Lukkaraistentielle saapuu satakunta kutsuvierasta perinteisille Miriam Makeba -kotifestivaaleille. Ranki tarjoaa ”musaa ja rattoa” sekä JJ de Nierin valmistamaa ruokaa. –15 vuotta sitten kavereiden kanssa kaljoiteltiin metsässä, ja olin juuri lukenut Makeban omaelämäkerran. Mietittiin, että jotain pitäisi keksiä, ja siitä tuli festivaali. Tänä vuonna festarit ovat isoimmat ja todennäköisesti viimeiset, Ranki sanoo. Pidemmälle mies ei juuri tähtäile. –Tässä iässä, kun kuolema on lähempänä kuin syntymä, koitan päästä turhasta roinasta eroon, ettei tyttärelle jää liikaa duunia. Kunhan tämän päivän tässä elää ja huomiseksi on jotain pientä suunnitelmaa. Ei sen suurempia.