Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pysähtyisitkö ihmisen takia?

Taannoin olin matkalla asioille, kun kävelin erään miehen ohi vilkkaalla kävelykadulla. Mies istui penkillä ja pysäytti minut kysyen reittiohjeita. Paikallisena uskoin osaavani auttaa tätä vanhaa herrashenkilöä, joten istuuduin hänen viereensä ja levitin hänen pitämänsä kaupunkikartan eteemme. Vaikka kartanlukutaitoni onkin miltei surkeaa, olimme asemassa, jossa tiesin asiasta häntä enemmän. Yritin auttaa. Hetken pohdiskelun jälkeen saimme selväksi herran reitin ja jäimme toviksi juttelemaan niitä näitä. Huomasin vanhuksen olevan sekä eksyksissä että yksinäinen. Häntä selvästi kiinnosti, mitä minulle kuuluu, vaikka hän ei tuntenut minua. Minulle hetki oli vain osa kauppareissua, mutta hänelle mahdollisesti päivän yksi ainoista ihmiskontakteista. Ei tämä toisen päivän pelastaminen ollut minulta millään tapaa pois. Kerroin asiasta myöhemmin ystävälleni, jonka ensimmäinen reaktio oli hämmästynyt kysymys siitä, miksi pysähdyin. Miksi en olisi pysähtynyt? Vaikka suomalainen on luonnostaan jörö, ujo ja puhumaton, ei sen tarvitsisi sulkea pois auttamisviettiä ihmiseltä. Onko halu auttaa toista ihmistä kadonnut arjen kiireisiin? Tarinan miehen auttamiseen meni alle viisi minuuttia keskellä kirkasta päivää kävelykadun vilskeessä. En edes halua ajatella, kuinka moni vanhan herran avuntarpeesta oli jo kieltäytynyt olankohautuksella tai välinpitämättömästi katsettakaan kääntämättä. Entä se kerta, kun itse istuu penkillä kartta väärin päin vailla suuntaa, eikä tiedä minne mennä? Jos ei ole koskaan valmis auttamaan tuntematonta, voiko vaatia sitä itsekään vastaantulevilta? Meillä jokaisella on kyllä aikaa auttaa, mutta kysymys onkin, haluammeko. Harkintaa saa ja pitääkin käyttää tällaisissa tilanteissa, eikä parin sekunnin miettiminen toisen henkilön pyytäessä apua ole vainoharhaisuutta. Nykyään sattuu ja tapahtuu asioita, mutta meidän tulee pitää huolta, ettemme kadota inhimillisiä piirteitämme siinä samassa. Auttaminen on aina kannattava teko, sillä rehellinen avuntarvitsija luottaa auttajaansa sataprosenttisesti. Ehkä meidän tulisikin antaa tilaa luottamukselle, kun seuraavan kerran istuu penkillä kaivaten pientä jelppiä. Pysähtyisitkö?