Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Raisiolainen Ari Salminen hoivaa suurlähettilästä ja lääkäriä kyydinnyttä edustusautoa

Baijerissa BMW:n pääkonttorissa päätettiin 1960-luvun lopulla panna stoppi Mercedes-Benzin menestykselle edustusautoluokan markkinajohtajana. Aseeksi valittiin Wilhelm Hofmeisterin suunnittelema E3-korimallin BMW 3.0. Se selätti vanhoillisen Mercedeksen kuten myös monet brittiautot ja amerikanraudat miellyttävillä ajo-ominaisuuksillaan sekä M30-moottorin tarjoamalla suorituskyvyllä. Muut valmistivat matkustajan kannalta miellyttäviä edustusautoja. Kuljettajalla ei ajateltu olevan niinkään väliä, sillä hän oli useimmiten auton omistajan renki. Ari Salmisen omistama BMW 3.0 hankittiin ensi alkuun Helsinkiin Portugalin suurlähettilään käyttöön. Tässä tehtävässä se ehti palvella vain pari vuotta. 1974 lähettiläs sai Portugalin Neilikkavallankumouksen melskeissä siirron Itä-Eurooppaan. Hänen kerrotaan harmitelleen, ettei huippuvarusteltua Bemaria voi pitää uudessa asemamaassa. Auto jäi Suomeen. Se päätyi välikäden kautta turkulaisen lääkäri Reino Rastiman käyttöautoksi. BMW 3.0 on aivan toista luokkaa kuin muut iäkkäät Suomi-autot. Hevosvoimia moottorista irtoaa 180. Huippunopeus on 205 km/t. Auton erikoisin lisävaruste on radion yläpuolelle keskikonsoliin upotettu ilmastointilaite. Tiettävästi se toimisi yhä. –Mahdollisesti ensi talvena laitan ilmastoinnin kuntoon. 70-luvun letkut eivät kauan nykyisiä kylmäaineita kestä, joten ne pitää vaihtaa, Ari Salminen sanoo. Tilaa autossa on riittävästi. Niin etu- kuin takapenkitkin on varustettu niskatuilla. Istuinten päällys on valkoista plyysiä. Niiden sivustat ovat tummansinisiä. Kori on maalattu atlantinsinisellä. Tuon lähemmäksi Suomi-värejä ei BMW:n sävyvalikoimalla voinut päästä. Ajo-ominaisuuksien lisäksi BMW panosti äänieristykseen. Kuusisylinterinen moottori viimeisteltiin pehmeäkäyntiseksi ja vääntäväksi. Värinää sekä ääntä tuottavat osat kuten kone, vaihteisto ja taka-akseli eristettiin korista kumipuslilla. BMW:n 3.0-edustusautoon kehitetystä moottorista tuli yhtiön luottoratsu. Sitä valmistettiin vuodesta 1968 aina 1994 saakka. Kyydin tasaisuus on varmistettu yhdysvaltalaisen Borg-Warnerin automaattivaihteistolla. Ari Salminen kehuu sen vaihtavan jouhevammin kuin monet nykyiset automaatit. –Pykäliä siinä on tosin vain kolme. Nykyisinhän on jo yhdeksänvaihteisia automaatteja. Opettelua vaatinut yksityiskohta Salmiselle oli Bemarin automaattirikastin. –Kolme rauhallista kaasupolkimen painallusta kylmälle koneelle ja johan lähtee hienosti käyntiin. Vuodesta 1974 lähtien Reino Rastima säilytti autoaan lämpimässä tallissa. Ari Salminen osti BMW 3.0:n häneltä reilu vuosi sitten. –Kaverini kuuli auton olevan myynnissä ja pyysi minua toiseksi silmäpariksi. Hän ei Bemarista lopulta innostunut. Minun mielestäni alkuperäiskunnossa oleva auto piti ottaa talteen, Salminen kertoo. BMW 3.0 on museokatsastettu, mutta sitä ei ole entisöity. Juuri tässä piilee auton arvokkuus. Jäljellä ovat muun muassa tehtaalla liimatut huolto-ohjetarrat. Takaluukusta paljastuu täydellinen työkalusarja valkoisine BMW-huoltohansikkaineen. Jostakin syystä auton moottori sekä vaihdelaatikko vaihdettiin 100 000 kilometrin kohdalla. Nykyisen koneen ja vaihteiston voimin on ajettu toinen mokoma. Lääkäri Rastima on tarjonnut autolleen parasta mahdollista hoitoa. Ainoastaan muuan Vehossa palvellut luottoasentaja sai kajota Bemarin konepellin alle. Huoltotoimet öljynvaihdoista alkaen on kirjattu ylös. Rastima huolehti, että esimerkiksi kuluneet poljinkumit korvattiin uusilla. Hän piti autossaan kaksia irtomattoja. Päällimmäisten suojamattojen alta paljastuvat uudenveroiset harmaat nukkamatot. Kunnossapitoa on helpottanut Saksan autoteollisuudessa 60- ja 70-luvuilla vallinnut ideologia tehdä kulkupeleistä niin kestäviä kuin mahdollista. –Insinöörit ovat saaneet keskittyä työhönsä eivätkä kauppamiehet ole tulleet sähläämään väliin, Ari Salminen kiteyttää. Laatueroja samankin tuoteperheen sisällä tosin oli. Salmisella on ollut aiemmin BMW:n E9-korimallin kaksiovinen coupé. Se suhisi enemmän kuin neliovinen malli eikä sen automaattivaihteisto vaihtanut yhtä jouhevasti. –Vähän omituista, sillä coupé oli pari vuotta tätä nykyistä autoani nuorempi yksilö, Salminen kummastelee. Klassisten henkilöautojen lisäksi mies harrastaa historic-luokan rallikisoja. Niitä hän ajaa Porsche 924 turbolla. Rallin ohella historiallisille autoille ei kovin paljon aikaa jää. Eikä niille kaikille tahdo riittää tilaa. Salminen yrittää etsiä Bemarilleen uutta kotia. Vielä sellaista ei ole löytynyt.