Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hyvää tekevä "moottoriturpa" Jussi Vesamaa: "Paras tapa pitää huolta siitä, ettei happane, on tehdä kaikkea tällaista"

Kuka olet ja mistä tulet? Jussi Vesamaa, 69. Olen syntynyt Helsingissä ja asunut pääosin Turussa, kunnes muutin Merimaskuun vuonna 1980. Kun olin 6-vuotias, ostimme Merimaskusta mökin, sillä lailla tunnen itseni merimaskulaiseksi. Kaikki, mikä on ollut ulkopuolella, on ollut turhaa harrastusta. Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi? Asuimme Jyväskylässä ja muutimme Pansioon, kun oli 3-vuotias. Istuin luukulla, josta kipattiin kerrostalon kellariin hiiliä, joilla talo lämmitettiin. Katselin kaupungin suuntaan, että kyllä on pitkä tie ja kauas menee. Kun aikuisena kävin siellä, tie oli muutama sata metriä. Millainen perhe sinulla on? Tietyssä mielessä uusioperhe. Omia lapsia on kolme ja avovaimo Sari Rautiolla kolme. Hän toimii lähihoitajana Merimaskun ja Naantalin alueella. Lapsenlapsia on minulla yhdeksän ja Sarilla neljä, yhteensä 13. Kauimpana asuva on Liedossa, loput Merimaskussa ja Luonnonmaalla. Vanhin heistä on 14 ja nuorin ristittiin talvella. Siinä niitä on tasaisesti sitten. Mistä sinut tunnetaan? En tiedä, jostain syystä joku tuntee ja joku ei. Ainakin olen aktiivinen kuorolaulaja. Varmaan minut tunnetaan siitä, että olen vähän moottoriturpa. Mitä olet tehnyt työksesi? Yrittäjänä. Aikoinaan oli tarkoitus ryhtyä rakennusmaalariksi, mutta se jäi. Perustimme ystävän kanssa pakkausalan yrityksen Mercamerin vuonna 1973. Yritys kasvoi aikanani aika paljon, ja myin osakkeeni vuonna 2004. Nykyään se on osa isoa rahoitusyhtiötä, jossa on 2500 työntekijää. Olet Lions Club Naantali/Tawastin perustajajäsen vuodesta 1984. Mitä siinä teet? Teemme hyväntekeväisyystyötä ja keräämme varoja sekä maailmalle että lähiympäristöön. Aloitin vuosittaisen Leijona-kalenterin tekemisen vuonna 1991. Se oli erittäin hyvää toimintaa, kokonaistulos 20 vuoden aikana oli 100 000 euroa. Sain esimerkiksi presidentit Mauno Koiviston , Tarja Halosen , Martti Ahtisaaren sekä Sauli Niinistön ja Jenni Haukion mukaan kirjoittamaan kalenteriin. Otin itse lähes kaikki kalenterien valokuvat. Toimit myös Merimaskun koulun kouluvaarina. Miksi? Kouluvaarihommiakin teen Lions Club Tawastin nimissä, pidän itseäni vähän Leijona-vaarina. Päädyin vaariksi puolivahingossa, kun koulu oli menettänyt koulumummon, joka luki oppilaille. Ajattelin, että voisin jotain tehdä, ja viime vuodet olen tehnyt 13 tuntia viikoittain. Olen myös apupoika kouluavustajille. Se on vaan niin kerrassaan mukavaa. Tykkään jelpata lapsia ja pidän arvossa sitä, että muksut tulevat kanssani hyvin toimeen. Kun lapsessa näkee riemun, että "hei, mä opin tämän", kyllä sitä vaan jaksaa seurata. Koulu on mahtava paikka, se johtuu opettajista, jotka ovat mahtavaa sakkia. Olen aitiopaikalla kaikkien opettajien tunneilla ja näen, kuinka hyvää työtä he tekevät muksujen kanssa. Tunneilla on lähes 20 erilaista persoonaa, ja se pyrkimys huomioida lapset jouhevasti yksilöinä on aivan mahtavaa. Se opettajakunta on aivan valiota. Mitä toisit omasta lapsuudestasi nykynuorten elämään? Lukemisen ja keskustelemisen. Tänä päivänä oikein himoitsen, että lapset ymmärtäisivät lukemisen merkityksen. Se antaa tosi paljon. Jollain neljännellä luokalla lukeminen tahtoo jäädä, kun koko ajan pelataan pelejä. Jos ei ole lukenut riittävästi, lukemisen ymmärtäminenkin jää. Väitän, että humanismi vähenee, mitä vähemmän on ihmisten keskinäistä kommunikointia. Mitä hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistoiminta merkitsevät sinulle? Kyllä ne merkitsevät tosi paljon. Näen, että kolmas sektori Suomessa on tavattoman tärkeä, ja täällä on paljon erittäin hyviä järjestöjä. Yhteiskunta saa järjestöiltä tosi paljon apua. Kun on tämä ikä, paras tapa pitää huolta siitä, ettei happane, on tehdä kaikkea tällaista. Ei pääse ihan niin nopeasti dementoitumaan, mitä muuten dementoituisi. Mitä muuta harrastat? Olen harrastanut kuoroa koulussa, intissä RUK:ssa ja Rannikon Laulumiehissä, ja nyt olen Naantalin Laulajien 2. basso. 1970-luvulla olen ollut myös keikkamuusikko, laulusolisti ja komppikitaristi tanssiorkesterissa, kiersimme rannikkoaluetta. Veneilyä olen harrastanut pikkupojasta asti, mutta ensimmäisen kunnon moottoriveneen ostin 1980-luvulla. Aikoinaan olen juossut maratoneja, nykyään käyn salilla, polkupyöräilen ja melon. Polttopuiden teko on hyvää hyötyliikuntaa. Harrastan myös lintubongausta ja luontokuvausta. Meillä on mökki Iskolassa ja korpimökki Lapissa keskellä ei mitään. Pari kertaa vuodessa on myös mukava päästä vähän etelän lämpöön. Ovatko eläkeläiset niin kiireisiä kuin väitetään? Ne ovat kiireisempiä. Se on ihan uskomatonta, mitä kaikkea. Toki kiirettä lisää se, että kun ihminen ikääntyy, toimintanopeus hidastuu. Kuten ystäväni sanoi, jos on parturi ja hieronta samana päivänä, sitten alkaa mennä tiukaksi. Mutta jos eläkeläinen ei saisi olla kiireinen, se aiheuttaisi sitä happanemista. Tällä estetään sitä. Huomenna meille tulee neljä muksua hoitoon, kyllä tässä työtä on, vaikka ne ovatkin emännän murheita enemmän. Asut meren rannalla. Mitä luonto merkitsee sinulle? Olen heilunut kameran kanssa paljon luonnossa ja saaristossa. Kun ostin Raudustenlahden tontin, ranta oli pelkkää kaislikkoa, ja tein siihen saaren. Saaressa olen syöttänyt kotkia, niitä oli siellä kerran viisi. Lahden pohjukassa on joutsenia ja keväällä jäiden lähdön aikaan tänne tuli muuttolintujen mukana aasialaisia mandariinisorsia. Täällä käy kettuja, peuroja ja kauriita vasoineen, suden jälkiäkin oli pari talvea sitten. Hurja määrä kaikenlaista elukkaa löytyy, saa nähdä hienoja luonnon näytelmiä kyllä. Omalle terveydelle on tosi merkittävää, että saa kuunnella luonnon hiljaisuutta. Isotkin murheet jäävät luonnossa, monelle tämä on jo ihan lääkettä. Mikä sinussa on parasta? Olen aika kärsivällinen. Ymmärrän, että toisten mielipiteet voivat olla erilaisia kuin minun, eikä se pistä päätäni sekaisin. Olen eräänlainen rauhanrakentaja, ja koulussa tykkään kannustaa ipanoita, että varmasti opit, kun vain katsotaan rauhassa. Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi? Moottoriturpaa vähemmän. Enemmän kuuntelua, vähemmän puhetta. Olen koko ikäni ollut myös hajamielinen, mutta siitä tulee enemmän ongelmia muille. Mitä pelkäät? Voisi olla kova paikka, jos lapsenlapsille sattuisi jotain. Omat lapset saivat temmeltää vapaasti, mutta lastenlasten kanssa on korva keskittyneenä. Mikä sinua suututtaa? Olen kärttyinen jonottaja. Jos ihmiset eivät tien päällä tai kaupan kassalla yhtään huomaa, että tuolla on joku muukin, saatan kääntyä pois ja mennä muualle. Siinä kohtaa ei ole kärsivällisyyttä. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Niin tavattoman moni asia. Kun vireys on hyvä, lähes kaikki saa minut hyvälle tuulelle, vaikka ampiainen, joka ottaa mettä kukasta. Kun on väsynyt, niin aijai, kyllä tulee maailma harteille, jotta rutina käy. Mitä muut eivät tiedä sinusta? Ohhoh, en osaa sanoa. Varmaan jotain, mitä eivät saakaan tietää.