Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pienryhmä jakaa omaishoidon ilot ja surut

Jaana , Liisi , Marjo , Riitta , Tarja, Wirpi ja naisseitsikon kokoonkutsuja Marja tutustuivat Raision kaupungin omaishoitajaryhmässä. Sen loputtua naiset kokivat tarpeelliseksi kokoontua jatkossakin. Nyt he tapaavat joka toinen viikko Mainiokoti Raisiontorin tiloissa. Ryhmäläisille on tärkeää saada puhua kaikenlaisista tuntemuksista, esimerkiksi uupumuksesta. Osalle yöt ovat niin jännittäviä, ettei omasta nukkumisesta tahdo tulla mitään. Uni jää lyhyeksi Marja saattelee miehensä sänkyyn puoli kymmenen aikaan. Sängyn vierellä saattaa vierähtää tuntikin, ennen kuin mies nukahtaa. Tämän jälkeen Marjan tekisi mieli lukea tai tehdä omaa askaretta, mutta järki käskee mennä kiireesti nukkumaan. Seuraava herätys on monesti kello neljän tietämissä, jolloin Marja kääntää miehensä toiselle kyljelle. –Yleensä nukahdan uudelleen siinä kuuden tietämissä. Tunnin päästä mies rupeaakin jo heräilemään. Marja on hoitanut halvaantunutta miestään kotona 11 vuotta. Hän on tehnyt vaikean päätöksen antaa periksi voimiensa hiipuessa. Miehelle haetaan paikkaa Hulvelan palvelukeskuksesta ja Mainiokoti Raisiontorista. Myös Jaanalla on runsaasti kokemusta katkonaisista öistä. Pahimmillaan hän joutuu käymään kolmekin kertaa yössä vanhempiensa luona. Toisinaan isä on pitänyt lähettää ambulanssilla sairaalaan. Kun lääkäri on todennut isän olevan valmis kotiutumaan, hakupyyntö on soitettu Jaanalle jopa aamuviideltä. –Nyt isän tietoihin on kirjattu, etteivät soita minulle ennen aamuyhdeksää. Minunkin täytyy saada nukkua. Keskeinen huolenaihe omaishoitajille on mahdollinen oma sairastuminen. Tällöin pitää kääntyä Raision kaupungin puoleen kiireellisen intervallipaikan saamiseksi Raision terveyskeskussairaalasta tai yksityisestä hoitolaitoksesta. –Paikkoja on järjestynyt melkoisen hyvin, Marja kiittelee. Kaikkea ei halua kertoa lapsille Naiset kertovat lasten ja nuorempien sukulaisten osoittavan välittämistä kyselemällä vointia. Vanhemmalla on kuitenkin vietti suojella lapsiaan kurjilta kuulumisilta. Helposti omaishoitaja kätkee vastoinkäymiset sisäänsä ja kärsii omissa oloissaan. –Mutta eihän sellainen mitään auta. Minun lapseni kehottivat hakemaan miehelleni laitospaikkaa. He totesivat, että muuten teitä on kohta kaksi hoidettavaa, Wirpi muistelee. Hänen Alzheimeria sairastava miehensä ei tahtonut nukkua öisin. Mies lähti liikkeelle ilman rollaattoria ottaen tukea seinistä ja pöydistä. Vaimo pelkäsi koko ajan kuulevansa kaatumisen kolinaa. Wirpin mies muutti Mainiokotiin reilut kaksi vuotta sitten. Hän viihtyy uudessa paikassa oikein hyvin. –Kertaakaan hän ei ole sanonut haluavansa kotiin, kauppaan kylläkin. Miehen hyväntuulisuus ja rauhallisuus ovat tärkeitä Wirpille. Ne osoittivat vaikean päätöksen oikeaksi. Tiivistahtisen omaishoitamisen ohella tuttaville ei yleensä riitä aikaa. Eikä ystävien kutsuminen välttämättä ole mutkatonta. Vanhempiaan hoitava Jaana kertoo monella hoidettavalla olevan muistiin vaikuttavia sairauksia. Ne saattavat nostaa pintaan luonteen häijyt puolet. Huonona päivänä hoidettava ei välttämättä siedä vieraita. Omaishoitajan on aamulla mahdoton päätellä, minkälainen päivä on tulossa. Naiset painottavat jokaisen omaishoitajan ja hoidettavan olevan erilainen. Marjon mies puhuisi ihmisten kanssa mielellään paljonkin, mutta aivoinfarktin jälkeen keskustelun aloittaminen on hänelle vaikeaa. –Mutta kun joku tulee ja avaa suunsa, tarinaa rupeaa tulemaan.