Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Polkupyöräkipparin johdolla Pariisiin

Kun joukkueellinen pyöräilijöitä - 35 eri-ikäistä ja eritaustaista - polkee 10 päivässä Turusta Pariisiin, mukana naantalilaisia ja raisiolaisiakin, ei sellainen valtava rykäisy onnistu ilman taustajoukkoa, huoltoryhmää. Sen jäsenenä roolini oli ajaa autoa kahteen osaan jaetun joukkueen peräpään valvojana: 1300 kilometriä samaa keskivauhtia kuin polkijat. Perille saavuttiin viime lauantaina. Hullun hommaa kaikilta, se myönnetään hanakasti. Mutta Team Rynkeby Turku -joukkueen kunniaksi voi sanoa, että tuo hullutus tuottaa vähintään kymmeniätuhansia euroja syöpäsairaiden lasten hyväksi ja koko Suomessa satojatuhansia. Sponsorit maksavat rahalla ja osallistujat lisäksi 3-5 tunnin yöunilla, ankaralla fyysisellä rääkillä ja pinnan koettelemisella. Toki me saamme palkintojakin: kasvavan me-hengen, ilon auttamisesta, itsensä ylittämisen kokemuksen. Pyöräilijöistä joillekuille saattoi aiemmin 30 kilometriä päivässä tuntua pitkältä. Nyt 200 kilometriä monena päivänä peräkkäin onnistui, vieläpä niin vaativissa mäissä, ettei sellaisia Etelä-Suomessa ole. Harjoittelua se kyllä oli vaatinut. Se on lohduttava tieto kenelle tahansa huonokuntoisellekin. Matka oli kuin kapeneva tunneli: elo pelkistyi ja yksinkertaistui. Viikko on kohta kulunut Pariisiin saapumisesta, ja ehkäpä muutkin joukkuelaiset alkavat jälleen tuntea olonsa lähes normaaliksi. Itselle yöt ovat olleet syvä, musta, äänetön kaivo. Mitä ne lienevätkään olleet polkijoille! Omaa autoa käynnistäessä kuvittelee yhä starttaavansa automaattivaihteista ja vasen jalka luulee, ettei kytkintä ole. Mooses johdatti kansaansa luvattuun maahan 40 vuotta, meidän kipparimme joukkuettaan Pariisiin vain 10 päivää. Vaikka jälkimmäinen oli hupiretki edelliseen verrattuna, jotakin arvelee ymmärtävänsä nyt jopa maanpakolaisten ja peräti sotaa käyneiden väsymyksestä. Teillä pyöräilijöiden hidas parijonojuna tuppasi keräämään jonoa, eikä sivuun aika ajoin silti vedetty. Päivämatkat olivat toki pitkiä, mutta muun liikenteen sujuvoittamiseksi ja omankin turvallisuuden vuoksi niin olisi silti ollut viisainta tehdä alusta alkaen. Onneksi opittiin uutta. Ranskalaisten moottoripyöräpoliisien ohjeistuksen jälkeen alettiin edetä sen mukaisesti, että olemme yksi tienkäyttäjä muiden joukossa. Poliisit olivat varoittaneet ohitusta kärkkyvien liikenneraivosta. Varoituksen jälkeen alettiin turvallisissa paikoissa aktiivisesti viittoa muita ohitse ja sivuunkin mentiin. Palkinnoksi saatiin iloisia vilkutuksia ja päästiin vilkuttamaan takaisin. Isojen ja pienempien valtakuntien teillä - Saksan, Ranskan, Belgian, Hollannin - joukko hyväntekeväisyyspyöräilijöitä on pisara liikenteen valtameressä. Sinne se ei huku silloin kun se on samaa vettä. "Yöt ovat olleet …musta, syvä, …äänetön kaivo."