Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Menestys innoitti suunnittelemaan komean pyhäkön

Raision seurakunnassa päästiin 1980-luvulla rakentamisen makuun. Anttila asettui vuokralle kirkon maille valmistuneeseen tavaratalokiinteistöön, mikä lujitti seurakunnan taloutta ja antoi uskoa kiinteistösijoittamiseen. Seuraavaksi rakennettiin Keskustasalan ja Tasalansillan liikekiinteistöt, joiden osakekannasta seurakunta hankki enemmistön. Kirkkovaltuustossa nousi silloin tällöin esiin kysymys, onko sijoitustoiminta seurakunnalle soveliasta. Rannikkoseudun uutisten perusteella tuottolaskelmat vaimensivat keskustelun lyhyeen. Menestyksen kynttilää ei haluttu kätkeä kirkkokansaltakaan vakan alle. Kokinvuoreen valmistui seurakuntatalo 1986 ja samalla ryhdyttiin toteuttamaan suunnitelmaa uudesta kirkosta. Seurakunta käynnisti kirkkohankkeen arkkitehtikilpailun, johon osallistuivat Arkkitehtitoimisto Pekka Pitkänen Ky , Raili ja Reima Pietilä sekä ryhmä Ola Laiho , Mikko Pulkkinen ja Ilpo Raunio . Alun perin kirkkoa suunniteltiin Hulvelaan. Päättäjät arvelivat tämän vaihtoehdon romahduttavan keskiaikaisen harmaakivikirkon arvon, joten siitä luovuttiin. Uuden kirkon paikaksi valittiin seurakuntatalon ja Wanhan Pappilan rajaama tontti, joka on nykyisin nurmialueena. Uuden kirkon tarpeellisuudesta oltiin montaa mieltä. Kun Rannikkoseutu tiedusteli asiaa raisiolaisilta kadunmiehiltä, hanke ei saanut ymmärrystä. Vanhaa kirkkoa pidettiin kotoisana, vaikkakin jouluna ja muina suurina juhlapyhinä ahtaana. Kirkkohankeen päätöksentekoprosessiin osallistuneet muistavat asian poliittisesti herkäksi. Heidän mukaansa siitä muodostui osalle kunniankysymys. Raision seurakunnan talousjohtajana työskenteli Rauno Raula . Hän kertoo puntaroineensa hyviä sekä huonoja puolia ja todenneensa hankkeen liian kalliiksi. Arkkitehtikilpailun voittivat Raili ja Reima Pietilä Luostarin puutarhuri -nimisellä ehdotuksellaan. Kilpailulautakunta kiitteli Pietilöiden suunnitelmaa persoonalliseksi, voimakkaaksi ja rikasilmeiseksi. Pietilöitä moitittiin siitä, että he olivat piirtäneet kirkon tietoisesti osin puistoalueen puolelle. Luonnonkiven, rappauksen ja punamultaisen puun sävyttämän pyhäkön hintalapuksi arvioitiin 40 miljoonaa markkaa - nykyrahassa noin 13 miljoonaa euroa. Kaikki kilpailuun osallistuneet arkkitehdit olisivat säilyttäneet Wanhan Pappilan sekä seurakuntakeskuksen. Lautakunta olisi puolestaan halunnut purkaa ne, jotta kirkko olisi saatu etäämmäksi Raisiontiestä. Raision seurakunnassa virisi idea, että uudessa kirkkorakennuksessa olisi kirkkosalin lisäksi Tasalan Kamarin kaltaisia kokoontumistiloja. Niistä joissakin olisi ollut kangaspuita ja höyläpenkkejä. Kilpailulautakunnan mielestä toimintojen yhdistäminen samaan rakennukseen olisi tehnyt kokonaisuudesta pakonomaisen ja kirkkosalista akustisesti heikon. Mikäli Raili ja Reima Pietilän esitys olisi toteutettu sellaisenaan, raisiolaiset olisivat saaneet uuden kirkon lisäksi sisäpihalla varustetun seurakuntatalon. Pappilan kivinavetan Pietilät suunnittelivat talonmiehen asunnon sisältäväksi huoltorakennukseksi. Näin suuria muutoksia kilpailulautakunta piti mahdottomina. Se totesikin Pietilöiden idean vaativan jatkojalostusta. Rauno Raula arvelee, että halvinkin uusi kirkko olisi tullut maksamaan Raision seurakunnalle noin 30 miljoonaa markkaa. –Tuolloisten verotulojen perusteella raha olisi ollut vaikeuksien takana. Täytyy muistaa, että vielä vähän aiemmin seurakunnan talous oli ollut kuralla, Raula muistelee. Seurakunnassa pelättiin kustannusarvioiden ylittymistä. Esimerkkinä pidettiin Poriin 1984 rakennettua Taikurinhattu-päiväkotia, jossa jo valmistuneita tiloja oli Pietilöiden vaatimuksesta jouduttu rakentamaan uusiksi. Raision seurakunta ei välittömästi kuopannut Pietilöiden suunnitelmaa. Oikeastaan sen kohtalon sinetöi presidentin virka-asunto Mäntyniemi. Raisiossa pelästyttiin, kun Mäntyniemen rakennuskustannukset nousivat alkuperäisistä laskelmista 14-kertaisiksi. Mikäli uusi pyhäkkö olisi rakennettu, vanhaa keskiaikaista kirkkoa ei olisi jätetty tyystin hunningolle. Sitä olisi käytetty ainakin kesäaikaan siunauskappelina. Seurakuntakeskuksen remontti 1999 oli eräänlainen kompromissi uutta kirkkoa toivoneiden ja hanketta vastustaneiden välillä. Seurakuntasalin viereen rakennettiin tällöin kappeli, jossa pidetään muun muassa ristiäisiä. Vuosien saatossa niin kirkkohanke kuin siihen liittyvät arkkitehtipienoismallit ovat vaipuneet historian hämärään. Huhupuheissa mallien on epäilty päätyneen Wanhan Pappilan vintille, navettaan tai palokuormaa poistettaessa peräti kaatopaikalle. Vanerilaatikoihin säilötyt mallit löytyivät tänä kesänä pitkällisten etsintöjen jälkeen seurakuntatalon arkistoholvista, missä ne oli sijoitettu katonrajan tuntumaan, asiakirjahyllyjen päälle.