Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Katumaasturien esi-isä tekee miehestä poikaviikarin

Naantalilainen Jarmo Suominen , 70, arvelee rakkautensa amerikkalaisiin maastoautoihin syttyneen jo koulupoikana. Kotitilalla Maarian Lepolassa hän kokeili salaa perheen Willystä ja oppi sittemmin sen kanssa ajamisen alkeet. Autossa oli monia kiehtovia yksityiskohtia. Takapenkit olivat armeijan kulkuneuvojen tapaan korin reunoilla ja niille kuljettiin peräpään pariovista. Istuimet oli kiinnitetty lattiaan ruuveilla, joiden rei'istä pöly tunkeutui sisälle. Kyseessä oli jatkokehitelmä Willys MB -maastoajoneuvosta, joka sai toisessa maailmansodassa kutsumanimen Jeep. Autonvalmistaja Willys otti 1945 Jeep-nimen tavaramerkikseen, jolla se ryhtyi markkinoimaan nelivetoisia siviiliautojaan. Suominen muistaa lapsuudenaikaisen Willyksen olleen tismalleen samanvärinen kuin hänen nykyinen Jeep Cherokee Chiefinsä. Siihen on liittynyt alusta lähtien samanlaista huumaa, jota Suominen koki lapsuuden autoretkillä. Hän näki esittelykäytössä olleen Cherokee Chiefin Herttoniemen Crys-autossa 18.9.1979. Lyhyt koeajo pihalla ja kaupat oli tehty. Cherokee Chief suunniteltiin 1970-luvun alussa pesemään kilpailijansa maasto-ominaisuuksissa sekä huippunopeudessa. Arvostettu yhdysvaltalainen autolehti valitsi sen vuoden maasturiksi 1974. Ainoa ongelma ja myyntimiesten murhe oli V8-moottorin janoisuus. Suomeen Cherokee Chiefejä tuotiin tiettävästi alle 10. Australiassa mallin myynti ja tuotanto tyssäsivät suureen kulutukseen. Niin tyssäsi myös Jarmo Suomisen kotimatka uudella autolla, kun taivalta oli takana 3-4 kilometriä. –Soitin autoliikkeen myyjän paikalle. Hän sanoi syyksi tyhjentyneen tankin. En olisi uskonut, että asiakas pannaan matkaan tyhjällä tankilla, Suominen muistelee. Vuosien saatossa hän on oppinut, että maantieajossa kannattaa huristella 80 km/t. Silloin polttoainetta kuluu noin 14,5 litraa sadalla kilometrillä. Suominen arvostaa autostaan löytyvää suorituskykyä. Kun kaasua painaa, ohitus sujuu hujauksessa. –Mutta kukkaron kannalta on mukavampaa kruisailla rauhassa, mies toteaa. Korkeaa kulutusta harmitellessaan Suominen kertoo pohtineensa maakaasun hyödyntämistä polttoaineena. Hän on tyytyväinen, että jätti muutostyön tekemättä. Parhaimmillaan Cherokee Chief on pehmeällä hiekkateillä. Auton raideväli on suurempi, johon Suomessa on totuttu. Sen vuoksi se pyrkii hakemaan linjaa etenkin alhaisissa nopeuksissa. Myös voimakkaasti tehostettu ohjaus vaatii totuttautumista. Quadra-Trac-nimellä markkinoitu jatkuva neliveto vie auton pahoihin paikkoihin. Suominen joutui kantapään kautta kokemaan, että renkaiden pitää kuitenkin koskettaa maata. Muuten ei edes maastovaihde auta. Tilanteeseen jouduttiin kun, Suomisen appiukko tuli naureskelemaan hassulle ostokselle. –Minä päätin näyttää hänelle, kuinka maasturilla pääsee helposti vaikka lumikinoksen yli parkkiin. Otin kunnon vauhdin. Sitten Jeep ponkaisi kinoksen päälle ja kaikki pyörät jäivät ilmaan. Ei auttanut kuin irrottaa auto traktorilla. Moottoria Jarmo Suominen luonnehtii varmatoimiseksi. Autossa ei ole esimerkiksi lohkolämmitintä. –Kun en ole moista tarvinnut. Muutaman kerran painan kaasua ja annan siten ryyppyä. Sitten starttaan ja siitä se lähtee joka kerta käyntiin luotettavasti kuin kello. Suomisen mukaan Jeepissä ja hänen vaimossaan on jotain samaa. Kumpaankin hän aikanaan ihastui ja vielä vuosikymmenten jälkeenkin ulkonäkö miellyttää. –Jokainen auton kulma ei varmastikaan ole tarpeellinen, mutta suunnittelija on onnistunut tekemään ajattoman korimallin. Cherokee Chiefin ilme on teollisuusmuotoilija Brook Stevensin käsialaa. Hänen tehtävänään oli luoda auto seikkailuhenkisille ja nuorille ajajille. Ulkonäköä luotiin muun muassa koristeteippauksilla. Suomisen mielestä tavoitteessa on onnistuttu. Ilmassa on viikarimeininkiä, kun miesporukka heittää reppunsa auton taakse ja lähtee reissuun. Kun auto oli uusi, Suominen harrasti vinttikoiria. Takana oli kaksi koirahäkkiä. –Jeep sopi vinttikoiraradan imagoon. Oli mukava ajaa auto radan viereen ja ottaa koirat ulos, Suominen kertoo. Cherokee Chief on ollut aina perheen kakkosauto. Matkamittariin on kertynyt vasta 330 000 kilometriä. Kymmenen vuotta sitten pelleistä poistettiin ruosteet. Samassa yhteydessä kori maalattiin. Varsinaista entisöintiä autolle ei ole tehty. Se on penkkien kankaita myöten alkuperäisessä kunnossa. Tästä nauttii muun muassa Suomisen poika, joka silloin tällöin lainaa isänsä museomaasturia.