Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuiskaava maantielaiva on tekniikkahullun toiveuni

Cadillac Coupe De Ville on auto, jonka jokainen yksityiskohta pyrkii tekemään omistajansa matkanteosta miellyttävää ja vaivatonta. Otetaanpa esimerkiksi liikkeellelähtö: Kun kuljettaja siirtää automaattivaihteiston valitsijan drive-asentoon, alipainejärjestelmä vapauttaa automaattisesti käsijarrun. Rymättyläläinen Kimmo Leinonen ihaili amerikkalaisia edustusautoja jo lapsena. Cadillaceilla kulkivat Yhdysvaltain presidentit ja olipa sellainen Urho Kekkosellakin . Myös Leinosen kaukainen sukulainen omisti sähköikkunoilla varustetun Cadillacin. –Ikkunat näyttivät nousevan itsestään ja tietysti autosta löytynyt käyttökytkinten rivistö kiinnosti pikkupoikaa, Leinonen kertoo. Oma lukunsa oli Cadillacin käyntiääni, joka oli hämmentävän hiljainen verrattuna hänen isänsä Kalevi Leinosen Popedaan tai Opeliin. Juuri tästä ominaisuudestaan Cadillac on kuuluisa. Leinosen nykyisin omistaman vuosimallin 1960 Coupe De Villen voimanlähteenä on 6,4-litrainen V8. Se suunniteltiin tarjoamaan suorituskykyä arvokkuudesta tinkimättä. Vaikka 325 hevosvoimaa päästetään valloilleen, konehuoneesta ei kantaudu häiritsevää melua matkustamoon. Tekniikan miehet näkivät paljon vaivaa kehittäessään Coupe De Villen Hydra-Matic-automaattivaihteiston. Se käsittää kaksi nestekytkintä, jotka vuoroin vapauttavat ja kytkevät kahta planeettahammaspyörästöä muodostaen yhteensä neljä välityssuhdetta. Monimutkainen venttiilikoneisto huolehtii kulloiseenkin tilanteeseen sopivan välityksen. Moottori ja vaihteisto toimivat hienosti. Pykälät vaihtuvat huomaamatta, kun Kimmo Leinosen ohjastama amerikanlaiva lipuu kohti kuvauspaikaksi valittua Röölää. Äänimaailma koostuu avoimista takaikkunoista kuuluvasta tuulen kohinasta sekä V8:n matalista murahteluista. Nelikurkkuinen kaasutin ruokkii sitä anteliaasti. Rauhallisestikin ajellen polttoaineenkulutus on noin 20 litraa 100 kilomerillä. Cadillac on suunniteltu rullaamaan tasaisilla ja leveillä kulkuväylillä. Kärrypolkujen pohjia mukailevilla saaristoteillä ajotuntuma on heijaavan pehmeä. Ohjaus on voimakkaasti tehostettu ja siten melko tunnoton. Teknisyys tekee Cadillacista vaativan harrasteauton. Kimmo Leinonen huollattaa silmäteräänsä turkulaisessa luottokorjaamossa. –Vaikka olen ikäni korjannut traktoreita ja muita koneita, Cadillacin systeemeihin en kajoa, hän linjaa. Kun auto tuotiin 1980-luvun lopulla Yhdysvalloista Suomeen, sen ensimmäinen omistaja laski käyttäneensä 450 tuntia välttämättömiin kunnostustöihin. Suurin osa ajasta vierähti sähkölaitteiden parissa. Lisäksi ensimmäinen suomalaisomistaja maalautti auton alkuperäissävyllä ja käytti sen verhoilijalla. Cadillacin lukuisat sähkömoottorit ovat edelleenkin keskeisiä huoltokohteita. Niillä muun muassa säädetään penkit, avataan ja nostetaan ikkunat sekä antenni. Sähköjen lisäksi ilmastointilaite vaatii säännöllisesti huomiota. Viimeksi autoon vaihdettiin jarruletkut. Tulevana talvena on tarkoitus korjata etukotelon ruostevaurio. Pituutta Kimmo Leinosen kaksiovisella coupe-mallilla on 5,7 metriä. Pysäköintiruudussa niin etu- kuin takapääkin yltävät 20 senttiä valkoviivan ulkopuolelle. Parkkipirkko ei ole tästä kertaakaan huomauttanut. Toisin kuin äkkiseltään luulisi, Cadillac Coupe De Villeä on Leinosen mukaan melko helppo käsitellä parkkipaikoilla. Näkyvyys on joka suuntaan hyvä. Edes takaosan pystyt siivet eivät ole tiellä. Leinonen tuumaa siipien olevan puhdas ulkonäköseikka. –Autoa puunatessa pitää varoa, ettei niihin kolhaise päätään, mies toteaa. 1948 alkaen Cadillacin malleja komistaneiden peräsiipien kerrotaan olevan General Motorsin pääsuunnittelija Harley Earlin idea. Hän sai inspiraation toisen maailmansodan P-38 Lightning -hävittäjälentokoneesta. Pian amerikkalaiset autonvalmistajat tekivät yhä suurempia ja suurempia peräsiipiä. Ne jäljittelivät suihkukoneiden peräsimiä ja sittemmin rakettien eviä. Coupe De Villen perä muistuttaa vuosista, jolloin suurvallat tähysivät kilpaa avaruuteen. Vuodesta 1980 lähtien Kimmo Leinosen perheessä on ajettu amerikkalaisilla autoilla. Ensin Oldsmobilellä ja sitten Cadillaceilla. Parasta amerikkalaisissa edustusautoissa on Leinosen mielestä ollut edistyksellisyys. Niissä oli vakiovarusteena järjestelmiä, joita eurooppalaiset autonvalmistajat tarjosivat kalliina lisävarusteina. Sittemmin kilpailuasetelma on tasoittunut, mutta Leinonen on pysynyt perinteikkään merkin kannattajana. Käyttöautonaan hänellä on Cadillac vuodelta 2014.