Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mökin kunnostus Rymättylässä on amerikkalaismiehelle seikkailu suomalaisuuteen

Barry Dame arvelee Hongiston pirttiä rakentaneen puusepän ilakoineen sielunsa kyllyydestä. Talon suurimmissa ikkunoissa on peräti 20 lasiruutua, joissa on yhteensä 76 kulmaa. –Kulmien kittaaminen panee käsityötaitoni koetukselle. Vastaavia yksityiskohtia on asuinrakennuksessa ihan liikaa, hän virnistää. Juuri niitä ja kelpo kivijalkaa mies rakastaa. Viimeksi mainittu selittää talon kyvyn uhmata ajan hammasta. Alun perin Barry olisi halunnut ostaa Suomesta vanhan hirsimökin, mutta kyllin hyväkuntoista ei löytynyt. Moni mökki on rakennettu neljän tai kahdeksan kiven päälle. Hiljalleen ne ovat vajonneet maahan ja alimmat hirret ovat alkaneet imeä maaperästä kosteutta. Kyläläiset lainaavat työkaluja Kauppakirja Hongistosta allekirjoitettiin heinäkuussa 2017. Samoin tein Barry korjautti peltikaton ja tyhjensi ullakon. Kuluneena kesänä hän on kunnostanut ikkunoita. Remontin alla on myös kuistiin rakennettu lisähuone. Siihen Barry kaavailee arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti toteutettavaa kylpyhuonetta. Kesäkotia etsiessään Barryllä oli kiikarissa talo Paraisten suunnalla keskellä maaseutua. Rymättylän kirkonkylässä sijaitseva Hongisto vastasi paremmin toiveita, sillä sen lähettyvillä on muutakin kuin pelkkää luontoa. –Rymättylässä minulla on tätä nykyä enemmän sosiaalista elämää kuin kotikonnuilla Gilfordissa. Barry kaivaa digikameransa ja esittelee näyttöruudulta kotiseutuaan - silmänkantamattomiin avautuvaa havumetsää sekä valtavaa Winnipesaukee-järveä. Toisissa kuvissa on hänen kotinsa - amerikkalainen maalaistalo. Tila on kuulunut Damen suvulle vuodesta 1863. Kotona Barry tekee kaikki remontit itse. Työkaluja hänellä riittää, mutta niitä on hankala kuljettaa lentokoneessa. Barry onkin kiitollinen rymättyläläisille heidän lainaamistaan tarve-esineistä, kuten moottorisahasta. Hongiston restaurointia hän kuvaa seikkailuksi, joka antaa mahdollisuuksia tutustua Suomeen ja suomalaisiin. Tavoitteenaan Barryllä on viipyä Rymättylässä aina kolme kuukautta kerrallaan. Tekemistä Hongistossa riittää vuosiksi eteenpäin. Yksi haave liittyy talon väriin. Barry katselisi mielellään punaista tai kartanonkeltaista puupintaa ja valkoisia listoja. Muutos tietäisi neuvottelemista. Naantalin kaupunki sallii Hongiston päärakennukseen vain nykyisenkaltaisen valkoisen maalin ja vihreät tai ruskeat listat. Äiti yritti opettaa Ruotsia Mikä pohjimmiltaan innostaa yhdysvaltalaista tulemaan Rymättylään ja pureutumaan vanhaan taloon? Barry arvelee seikkailunkaipuunsa juontuvan lapsuuden lännenelokuvista. Myös sukujuurilla on merkitystä. –Äitini vanhemmat olivat ruotsalaisia ja äitinikin puhui lapsuudessaan ruotsia. Hän yritti opettaa minulle kieltä, mutta siitä ei tullut oikein yhtään mitään. Barry kertoo liikemiehenä työskennelleen isänsä rinnastaneen sosiaalidemokraattisen Ruotsin pahana pidettyihin kommunistisiin maihin. –Äitiäni hän rakasti, mutta ruotsalaiset sukujuuret olivat huono asia. Opiskeluaikanaan Barry pääsi Tukholmaan ja myös Helsinkiin. Hän avioitui Kokkolasta kotoisin olevan suomenruotsalaisen naisen kanssa. Pariskunta toteutti 1974–76 Barryn pitkäaikaisen haaveen purjehtia Amerikasta Atlantin yli Eurooppaan ja takaisin vailla aiempaa merenkulkukokemusta. Barry noudatti elämänohjeekseen ottamaansa amerikkalaiskenraalin toteamusta, jonka mukaan suunnitelmat ovat usein käyttökelvottomia, mutta suunnittelu on silti tärkeää. –Perehdyimme purjehtimiseen lukemalla valtavan määrän kirjoja. Keskeinen innoittajani on Robert Manley , joka seilasi yksin Atlantin yli nelimetrisellä veneellään 1965. Barryn ja hänen vaimonsa purjevene oli kahdeksan metriä pitkä. Nimeksi aaltojen yllä laukkaavalle alukselle annettiin Seahorse eli merihevonen. Matka käsitti kaikkea tyvenestä myrskyihin. Lopulta se osoittautui kelpo seikkailuksi. Rajat on tehty rikottaviksi Sittemmin Barrylle ja hänen vaimolleen tuli ero, mutta rakkaus Suomeen on säilynyt. Hiljattain Barry oli WWF:n vapaaehtoisten mukana kunnostamassa kalevalaista perinnemaisemaa. Mies sanoo olevansa oman tiensä kulkija, joka nauttii ympärillään avautuvasta tilasta. –Purjehtimisen lisäksi pidän ratsastuksesta ja lentämisestä - arvaa miksi? Niissä ei tarvitse jumiutua rakennetuille teille tai ennalta määrätyille reiteille. Nuoruuden haaveena Barryllä oli ryhtyä syvänmerensukeltajaksi ja etsiä aarteita. Isä torppasi idean kehottaen hankkimaan tutkinnon collegesta. Barry valmistui optiikan insinööriksi. Sen lisäksi hänellä on it-alan sekä kauppatieteen tutkinnot. Ne ovat vieneet opetus-, suunnittelu- ja ohjelmointitöihin. Viimeksi mainitussa palkka oli sen verran hyvä, että Barry pääsi toteuttamaan pitkään kytenyttä unelmaansa lentämisestä. Käytännön perusteluna oli välttää autoruuhkat taittamalla työmatkat lentäen kotoa Bostonin liepeille ja takaisin. –Kauniina päivinä tavoite onnistui. Saatoin ihastella näkymää Atlantille ja kummastella alla kiemurtelevaa autojonoa. Oli se mahtava tunne! Barryn hankkima lentokone oli Cessna 150 Aerobat. Nimensä mukaisesti konetyyppi on taitolentokelpoinen. Se ominaisuus jäi hyödyntämättä, kun paikallinen taitolennonopettaja ei päässytkään antamaan riittävästi tunteja. Lompakossaan Barry kantaa yhä 2010 päivättyä lentolupakirjaa, mutta oman koneensa hän on myynyt pois. Suomessa hän on tehnyt lennonopettajan kanssa yhden matkalennon. –Se oli upea kokemus, Barry kehuu.