Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hyvä opettaja tekee ihmeitä: Hän kysyy ja kannustaa, eikä nuori riitatilanteissakaan menetä kasvojaan – Vuorovaikutustaito on jopa asiatietoa tärkeämpää

Luokassa, jossa vallitsee luottamuksen ilmapiiri ja opettaja työskentelee käyttäen omaa persoonaansa ja läsnäoloaan, voidaan hyvin. Oppimistuloksiakin syntyy. Näin voisi yksinkertaistettuna tiivistää KM Johanna Mäki-Havulinnan väitöskirjan sisällön. Mäki-Havulinna seurasi esimerkiksi kahden yläkoulun opettajan työskentelyä suurella pirkanmaalaisella koululla. Toinen tarkkailtava opettaja opetti tuolloin seitsemättä luokkaa ja toinen yhdeksättä. Molemmissa luokissa oli myös tukea tarvitsevia oppilaita. Luokat olivat kuitenkin yleisopetuksen luokkia. –Huomasin heti, että yhdeksännen luokan opettaja kävi oppilaidensa kanssa kivoja keskusteluja. Hän oli avoin, rohkea, rehellinen ja reilu. Konfliktitilanteissakin jo keski-ikäinen opettaja antoi nuoren säilyttää kasvonsa. Hän käytti jokaisesta oppitunnista osan siihen, että hän kohtasi oppilaat, Mäki-Havulinna muistelee. Tarkkailujaksot sijoittuvat jo vuosien taakse eikä kyseessä ollut Mäki-Havulinnan oma koulu. Tarkemmin hän ei paikkaa nimeä. –Opettaja antoi nuorten tehdä tehtäviä, joilla he saattoivat paikata huonosti menneitä kokeita. Hän käytti kiitoksena tarroja, vaikka kyseessä olivat jo teini-ikäiset. Luokassa opettaja jakoi nuoret useaan eri pisteeseen ja kiersi niissä kaikissa kuunnellen ja keskustellen. Tutkittu opettaja totesi, että kaikilla opettajilla on velvollisuus noudattaa lakia, mutta se ei vapauta myös maalaisjärjen käytöstä. Hänelle oli tärkeää, millainen muisto oppilaille kouluvuosista jää. Kun oppilaat tulivat häntä myöhemmin kaupungilla vastaan, opettaja toivoi heidän pitävän kohtaamista yhä positiivisena asiana. Hänen koulunsa rehtori vahvisti myös myöhemmin, että huoltajilta tullut palaute opettajasta oli yleensä hyvin positiivista. Seurantaan osuneen seitsemännen luokan opettajan tunneilla oli erilainen tunnelma. –Tunteja ei oltu suunniteltu yhdessä. Luokassa ei ollut yhteisiä pelisääntöjä. Kohtaamistilanteita oli vähemmän ja opettaja vetäytyi auktoriteettiroolinsa taakse. Sama päti myös välituntivalvonnassa. Hän määräsi asioita vedoten siihen, että hän on opettaja. Kuuntelen ja kohtaan Mäki-Havulinna jäi miettimään kahta erilaisena näyttäytynyttä opetustyyliä. Oli täysin sattumaa, keiden luokkiin hän alun perin päätyi tarkkailutehtäviin. On myös mahdotonta sanoa, miten esimerkiksi oppilaiden ikäero ja muu kouluhistoria vaikuttivat tilanteisiin. Suomalaisten opettajien roolista yleisemmin Mäki-Havulinnalla on kuitenkin paljon sanottavaa. –Väitän, että opettajan asennoitumisella oppilaisiinsa ja siihen, haluaako hän tutustua heihin myös yksilöinä, on suurempi merkitys oppimistuloksille kuin opettajan tietomäärällä. Valitettavasti alallamme on töissä myös ihmisiä, jotka eivät kuuluisi luokkiin ollenkaan. Myöskään koulutuksessa vuorovaikutustaitoja ei opeteta tarpeeksi. Tutkimustyönsä ohella Juhannuskylän koulun erityisopettajana työskentelevä Mäki-Havulinna jättää nykyään itsekin tietoisesti aikaa arjen pienille juttuhetkille. Hän haluaa kuulla, mitä oppilaille kuuluu ja mitä eri tilanteiden taustalla on. Juttu voi lähteä alkuun koirista, lentopallosta tai vaikka kenkien väristä. –Olen alkanut kysellä enemmän ja kuunnella vastauksia. Jos joku myöhästyy aamulla, toivotan hänet ensi tervetulleeksi kouluun. Sitten kysyn, oliko bussi myöhässä vai mistä myöhästyminen johtuu. En aloita tilanteita heti negatiivisesti. Mäki-Havulinna muistaa tilanteen tarkkailemaltaan yhdeksänneltä luokalta. Oppilas ei halunnut pistää kännykkäänsä pois tunnin ajaksi. Opettaja ei provosoitunut vaan selitti selkeästi ja aikuismaisesti, miksi puhelin ei voi olla pulpetilla. Hän ei lähtenyt mukaan inttämiseen vaan säilytti aikuisen roolin. Hän myös kysyi oppilaalta, millaiseksi tunnit muuttuisivat, jos kaikkien puhelimet pärräisivät luokassa. –Seurasin tilannetta luokan takaosassa henkeäni pidätellen. Puhelin siirtyi pois pulpetilta, mutta teinikään ei menettänyt kasvojaan. Luulen, että opettaja selvitti myös myöhemmin, miksi oppilas koki tuossa tilanteessa tarvetta uhmata sääntöjä. Oppilaslähtöisyys tuo luokkaan vireän ja innostuneen ilmapiirin. Oppimistuloksia saavutetaan, kun kotitehtävien ja oppitunnilla tehtävien harjoitusten määrää sekä opetusta eriytetään eri tehtäväpisteisiin, jolloin luokkahuoneesta muodostuu eräänlainen työlaboratorio, jossa kaikilla, myös tukea tarvitsevilla oppilailla, on oma tehtävänsä yksin tai yhdessä. Oppilaille annetaan mahdollisuuksia parantaa arvosanaa erilaisilla näytöillä. Opettaja esittää kysymyksiä myös hiljaisille ja taidoistaan epävarmoille siten, että oppilas osaa vastata. Oikean vastauksen jälkeen hän antaa heti myönteisen palautteen.