Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mennyttä aikaa Merimaskussa: Lähialueen ilma- ja maavalvonta

Ennen sodan syttymistä marraskuun lopulla 1939 oli luotu saaristomerelle kattava merivalvonta. Se lienee ollut ainoa valvontatapa, joka oli käytössä talvisodan aikana. Talvisodan ja välirauhan aikana valvontaa kehitettiin myös maarintamilla ilmavalvonnan ja tärkeiden kohteiden vartioinnilla. Naantalin kaupungin ja läheisen rannikkokaistaleen ilmavalvonta oli sijoitettu muutaman korkean vuoren huipulle, joista saatiin hyvät näköhavainnot aina horisonttia myöden. Tarkkailuasemat olivat Naantalin Kuparivuorella, Rymättylän Pakinaisilla ja Aaslan Karhuvuorella, sekä Merimaskun Kukolaisten Kaasavuorella ja Livonsaaren Samppavuorella. Maavalvonnassa kotirintamalla olivat strategisesti tärkeitä kohteita mm. satamat, rautatieasemat, puhelinkeskukset, sillat ja lossirannat. Nämä kohteet olivat erittäin haavoittuvia mahdollisten desanttien sabotaaseille, tai metsäkaartilaisten ilkivallalle. Varsinkin paikallisviranomaiset, kuten suojeluskuntalaiset ottivat asian tosissaan ja järjestivät vartiointia kyseisille paikoille. Tiedossa olevat aikalaisten kertomukset valoittavat sitä pelon ilmapiiriä, joka paikkakunnalla saattoi vallita, vaikkei yhtään desanttia koko sodan vuosina täällä havaittu. Puhelinkeskukset, ”sentraalit” saivatkin suojelun sjk.n toimesta. Aseellinen sotilas oli yleensä vartiossa jokaisen keskustalon luona. Poikkeuksen muodosti Lierannan keskus, jossa tiettävästi ei vartijaa ollut. Keskus toimi Lukkaraisten Hagalla ja perimätiedon mukaan he halusivat olla ilman kyseistä vartiota. Ehkä päätökseen vaikutti lähistöllä olleen lossirannan vartijan olemassaolo? Kollolan keskuksen vartiointi sen sijaan toimi normaalisti. Desanttien pelossa myös vartioituja olivat niin Livonsaaren kuin Askaistenkin puhelinkeskukset. Vartioitavia lossirantoja Merimaskussa oli Kirkonsalmen lisäksi Särkänsalmessa. Tiettävästi myös Livonsaaren uusi silta kuului valvottavien joukkoon, kuten myös kohteita Rymättylässä. Pelko ei johtunut yksinomaan vihollisen desanteista, myös omia kansalaisia oli metsäkaartissa ja valmiit attentaatteihin. Rannikon ilmavalvontaverkosto muodosti tiedotuskanavan, jonka avulla todennäköisesti säästyi omaisuutta ja ihmishenkiä Turun kaupungissa. Jokaiselle vuorelle oli asennettu ”lanka” eli puhelin, josta lähimmän maatalon kautta saatiin yhteys paikallisiin sotilashenkilöihin. Tornien verkosto oli kattava meren suunnasta tulevien ja Turkuun suuntautuvien viholliskoneiden reitillä. Turusta lounaaseen olevat uloimmat vartioasemat sijaitsivat Aaslassa ja Pakinaisilla ja lännessä Kaasa- ja Samppavuorella. Nämä ikiaikaiset vartiovuoret olivat tärkeimmät vartiointipisteet myös sotavuosina 1941-44. Vartiotehtävä kotirintamalla oli suojeluskuntajärjestön vastuulla. Kun parhaassa iässä ollut miesväki oli rintamalla jäi vartiointi lottien, pikkulottien ja sotilaspoikien tehtäväksi. Livonsaarella tultiin toimeen oman paikallisosaston naisilla ja nuorilla, jotka hoitivat valvonnan Samppavuorella. Toisin oli Rymättylässä, jossa kaksi valvontatornia tarvitsi runsaasti väkeä. Siksi merimaskulaiset lotat olivat usein ainakin Pakinaisten asemalla. Kyseisellä Pyytin asemalla olivat vartiossa tarpeen tullen myös Askaisten lotat, jolloin Samppavuori oli sotilaspoikien valvonnassa. Tehokkaan ilmavalvonnan johdosta monet venäläisten pommikoneet eivät päässeet Turun ylle, joten niiden oli tyhjennettävä lastinsa maaseudulle ja usein mereen. Näin tapahtui tiettävästi usean kerran Merimaskun ja Rymättylän vesillä. Mm. venäläisten pommittaessa Turkua 25.6.1941 pakoitti ilmatorjunta koneet merelle ja eräs kone tyhjensi isohkon lastinsa Rouhuaukkoon ja Taivassalon Hakkenpään kallioille. Kovin merkittävästi ei jälkipolvi ole suojeluskuntalaisten ja lottien työtä muistanut. Kyseiset paikat ja niiden sanoma katoaa vähin erin historian hämärään. Ainoastaan Rymättylän Aaslassa oleva Karhuvuori on saanut aktiiviväen toimesta entisenkaltaisen tornin paikalle, jossa alkuperäinen vartiotorni sijaitsi. Varsinainen asiaa kuvaava muistomerkki on pystytetty Naantalin Kuparivuorelle. Myös Livonsaaren historiaa käsittelevässä kirjassa on artikkeli Samppavuoren osuudesta sotien ilmapuolustukseen.