Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hannele Lehtonen heittäytyi viisikymppisenä kotiäidistä käsityöyrittäjäksi – ”Tämä palo ei voi olla väärässä”

Luonnonmaalla, Virvelahden rantamilta kohoavalla Särkänahteella on lämpimänä loppukesän aamupäivänä hiljaista kuin huopatossutehtaalla – vain lounatuuli kuiskii jäkäläkallioiden käppyrämännyille. Niiden sävyihin sointuvan Villa Ankkurikallion uumenissa pyörii pieni peitto- ja huopikastehdas. Han-Millin yrittäjä Hannele Lehtonen inspiroituu kotinsa ja työmaansa luonnon rauhasta. Se ja meren läheisyys toivat perheen Espoosta Luonnonmaalle kahdeksan vuotta sitten. –Mieheni sanoi, että hän ankkuroituu tänne, eikä lähde täältä mihinkään. Täällä metsän keskellä olemme kuin herrankukkarossa. Veneilemme ja liikumme luonnossa paljon. Sanoin arkkitehdillekin, että luontoa ei sitten saa rikkoa. Viiva tähän maailmaan Han-Millin lampaanvillasta käsin kudotut ”superpaksut” torkkupeitot saivat alkunsa intohimoisen käsityöihmisen palosta tehdä jotain omaa. Matkatöiden viedessä Juha-puolisoa arkisin ympäri Pohjoismaita, Hannele huolehti kodista ja nyt jo pesästä lentäneistä Janinasta ja Joelista . Takana oli kokeiluja kosmetologina ja valokuvalaboranttina Turussa ja Kaarinassa. Lehtonen auttelee satunnaisesti myös sisustusliike Living Deauvillessa. –Mietin monta vuotta, mikä olisi se minun juttuni. Halusin tehdä jotain, että minustakin jäisi joku viiva tähän maailmaan, että minäkin olen tehnyt jotain. Tuntisin itseni tärkeäksi. Kun on kotona lasten kanssa, eihän siinä saa positiivista palautetta. Ei tule kiitosta, että ihanaa kun olet tehnyt ruuan, vaihtanut lakanat ja pessyt pyykit. Sitä kautta ei tule sellaista palautetta, jota jäin kaipaamaan, 55-vuotias yrittäjä pohtii. Hannelen kehräämö Hauduttelun jälkeen idea löytyi ystävän kautta. ”Bisneksen emo” Anne Salo etsiskeli tekijää lampaanvillaiselle torkkupeitolle. Muutaman mutkan kautta Hannele löysi sopivat langat ja kehitteli tuotteen mieleisekseen. Projekti sai lisäpotkua rajan takaa. –Muutimme Espoosta siksikin, että voisimme auttaa Kaarinassa asuvaa äitiäni hoitamaan sairasta isääni. Isä kuoli kaksi vuotta sitten. Peiton kutomisen jälkeen hän tuli uneeni ja sanoi, että perustat yrityksen, ja sen nimeksi tulee Hannelen kehräämö. Ystävieni mielestä nimi kuitenkin kuulosti vanhanaikaiselta, ja googlasimme, mitä on kehrätä ja kutoa englanniksi, siitä nimi, Lehtonen hymyilee. Nyt eettisesti tuotettu, sataprosenttinen luomulampaanvilla saa uuden elämän peittoina, huiveina ja tyynynpäällisinä. Niitä yrittäjä tekee toistaiseksi vain tilauksesta. Kutomona toimii Villa Ankkurikallion alakerta, varastona autotallin yhteyteen rakennettu askarteluhuone. Lehtonen kertoo yhden peiton vievän kutojaltaan vähintään neljä tuntia. Oman aikansa ottaa lankavyyhtien rullaaminen kerälle. Lankaa peittoon kuluu toista kiloa, 10−15 vyyhtiä tekijänsä käsialasta riippuen. Kettutupsuhuopikkaat hoboilijoille Tekstiilien rinnalle ovat astelleet pörröisillä kettutupsuilla ja Swarovskin kristalleilla kirjaillut Hobo-lampaanvillahuopikkaat. Yrittäjä rinnastaa ne Camel Bootseihin, joita aikanaan markkinoitiin ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan.” –Nämä ovat naisille, jotka haluavat hoboilla. Kun näillä menee kauppaan, kyllä ihmiset vähän katsovat, mutta katsokoot, kyllä me kestetään. Tosikot älkööt vaivautuko, Hannele Lehtonen virnistää. Tuore yritys on jo herättänyt kiinnostusta ympäri Suomea. Pidemmälle nainen ei ainakaan vielä tähyä. –Elämänkoulua käydään koko ajan, koko ajan kasvetaan. Eniten kasvattavat lapset, ja itse kasvaa samalla, ihan loppuun asti. Koskaan ei voi sanoa, että nyt olen valmis. Koen, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämä palo ei voi olla väärässä.