Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Haukanpoika palasi kotipesään – ”Kuin taivaaseen astuisi”

Velkualaisen Wanhan Salakuljettajan ravintoloitsija sekä SmugglerRokin ja Costa Food Festivalin järjestäjä Lauri Haukka on myös satoja vuosia vanhan maatilan vesa ja tuleva isäntä. –Kaksoiselämää on oikea sana. Onhan siinä omat haasteensa, enemmän hyviä puolia. Hyvät puolet korostuvat näin poikamiehenä, kun saa olla ja mennä niin kuin tykkää. Näen itseni myös maatilan, tai matkailutilan, isäntänä. Kyllä siihen velvoittavat jo perinteet, Haukka toteaa. Samalla suvulla puoli vuosituhatta Velkuan Salavaisten saaressa sijaitseva Haukan tila on kulkenut Laurin äidin suvussa ainakin 1540-luvulta lähtien. Siellä asuvat myös isoisä Heikki Haukka , vanhemmat Helena Haukka-Väisänen ja Pentti Väisänen sekä äidin sisko Ulla Haukka-Toivonen puolisonsa Aulis Toivosen kanssa. Tila on yhä toimiva, kymmenien lehmien maatila. Menneistä ajoista talonpoikaispurjehduksineen, kalastuksineen ja maanviljelyineen tarinoivat aihepiireittäin kootut kotimuseot. Museokäytössä ovat esimerkiksi rantapuori eli suolaamo, savusauna ja tuulimylly. Pihapiirin vanhin rakennus on 1700-luvun aitta. Tila alkoi siirtyä maataloudesta maatilamatkailuun 1990-luvulla, mutta silloin aika ei Haukan mukaan ollut kypsä. Tällä hetkellä tilalla vierailee aitona säilyneeseen saaristolaismiljööseen tutustuvia ryhmiä. Sukupolvenvaihdos on edessä, mutta ei käsissä. –Edellinen sukupolvi pisti paikan kuntoon ja petasi homman valmiiksi. Matkailupuolen kehittäminen jää minun tehtäväkseni. Nyt teen tilalla vielä hyvin vähän, sillä aika menee muualla omien töiden ja yrityksen parissa. Näinä vuosina homma tulee muuttumaan, Haukka uskoo. Maajussille morsian, pellot ja pientareet Pelkän perinteen tai velvollisuuden takia ei ravintoloitsija käsiään saveen iske, vaan siksi, koska sydän niin sanoo. Kolmekymppinen katselee peltoja ja pientareita jo aivan eri silmin kuin saarelta Turkuun lukioon lähtenyt 15-vuotias. Sittemmin Haukka on kaarrellut maita ja mantuja töiden perässä Saksaa myöten. Alat ovat vaihtuneet autojen maahantuonnista katurakennukseen, ongelmapuiden kaatoon ja kantojyrsintään. –Toistakymmentä vuotta nyt on koeteltu omia siipiä työelämässä ja on päässyt tekemään sitä, mitä on halunnut ja mitä vastaan on tullut. Olen saanut niiltä matkoilta paljon, alan hyvin mielelläni palautumaan. Maajussille morsian -ohjelmaan täytyy vielä laittaa hakemus menemään, Haukka virnuilee. Talvet saaressa, kesät liesussa Viiden minuutin merimatkan päässä Salavaisista sijaitsevan ravintola Wanhan Salakuljettajan ruoriin Lauri halusi jo nuorena. –Olin nassikkana kesätöissä Salakuljettajassa ja sanoin silloiselle omistajalle, että kun joskus myyt ravintolan pois, kerro siitä minulle ensin. Vuonna 2012 hän ilmoitti, että nyt on viimeinen vuosi. Pistin koneet myyntiin ja otin lentävän lähdön ravintoloitsijana. Sillä tiellä ollaan. Siirto oli hyvä tilankin kannalta. Haukantupa Oy:n toimitusjohtajan mielestä sen ja kesäravintolan pitäminen sointuvat yhteen. Haukka asui ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien Salavaisten saaren Villa Salakuljettajassa koko viime talven. Toisinaan mies majailee kaupunkiasunnossaan Raisiossa, kiireisimmän kesäkauden ”milloin missäkin”, Wanhan Salakuljettajan mökeistä lähtien. Silloin villaa vuokrataan matkailijoille. Talvisin yrittäjä rakentaa seuraavan vuoden tapahtumia. –Tapahtumat vaativat todella paljon aikaa ja seuraavan vuoden tapahtuman järjestelyt ja markkinointi aloitetaankin yleensä heti edellisen tapahtuman jälkeen. Mahtuu talveen onneksi vähän lomailuakin, Haukka nauraa. Taivaallinen eristyneisyys Elo saarella sijaitsevalla maatilalla on Haukan mielestä hektisen yrittäjäarjen vastapainoksi rauhallista ja mukavaa. Luonto ja meri ovat lähellä saariston kasvatin sydäntä. Taivaalla liitelevät kotkat, pihalla on jolkotellut susia. Lähimmät naapurit löytyvät puolentoista kilometrin päästä. Eristyneisyys on sekä paras että huonoin puoli. –Tänne kun tulee perjantai-illalla työviikon jälkeen, ei täältä niin vain lähdetä. Kelirikkoaikana ollaan täysin yhteysaluksen varassa, ja se kulkee viikonloppuisin vähän huonosti. Kun tietää, että lähtee saaresta vasta maanantaina, mieli orientoituu siihen ja voi oikeasti rentoutua viikonlopun. Vielä kun muistaisi laittaa puhelimen pois päältä, olisi täydellistä. Kuin taivaaseen astuisi. Samassa suvussa jo ainakin 1500-luvulta lähtien. Entisaikojen Haukan tila eli kalastuksella, kalakaupalla ja talonpoikaispurjehduksella, sittemmin kalastuksella, maanviljelyllä ja metsätaloudella. Tämän päivän maatalousyhtymä Haukka tuottaa naudanlihaa, kuivakukkia ja maatilamatkailupalveluja. Vuonna 1995 Varsinais-Suomen Luonnonsuojelupiiri myönsi Haukan tilalle vuoden ympäristöhoitopalkinnon. Vuonna 2000 Suomen Talonpoikaiskulttuurisäätiö palkitsi tilan vanhojen rakennustapojen vaalimisesta. Kotimuseorakennuksissa on esillä tilan taloustavaroita, työkaluja, koneita sekä kalastukseen ja merenkulkuun liittyvää esineistöä. Avoinna sopimuksen mukaan. Lähde: www.haukantila.fi. Jutussa käytetty lähteenä myös Velkuan, Livonsaaren ja Lempisaaren kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta -teosta.