Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Käävän kasvatus on sijoitus tulevaisuuteen

Rymättylässä SikkaTalun tilalla kokeillaan jälleen ennakkoluutonta toimintaa perinnebiotoopin ylläpitämiseksi. Tilan koivuhaka piti hakata niityksi, mutta käävän kasvatus kiinnosti Katja ja Alar Sikkaa siinä mielessä, että he päättivät koivujen kaatamisen sijaan antaa niiden kasvaa vielä seuraavat 20 vuotta. Syy päätökselle oli kokeilla pakurikäävän kasvatusta tilan 100 koivuun. Jokaiseen koivuun porattiin viime lauantaina 4 reikää, mikä tarkoittaa yhteensä 400 käävänalun istuttamista koivuhakaan. Pakurikääpä on hyvin haluttu tuote niin luontaistuoteteollisuudessa kuin lääketeollisuudessa. Kääpien ja sienten kasvatus varsinkin lääketieteen käyttöön on kasvamassa koko ajan Suomessa, lähinnä rannikkoalueilla. Biotekniikkayritys Suomen Agrometsä oy on yksi alan uranuurtajista Suomessa. Heilläkin toiminta on vasta käynnistymässä siinä mielessä, että omat istutukset Raaseporissa antavat satoa vasta vuosien päästä. Agrometsällä on kuitenkin laboratorio, jossa he kasvattavat kääpäymppejä eli siirrännäisiä, joilla kääpää voidaan istuttaa paikasta toiseen. Noin 50 kääpäympin pussi maksaa 250 euroa. Pussista odotetaan 7 vuoden päästä vasta noin 40 kiloa pakurikääpää suotuisissa oloissa, joten kasvatus on tuottoisaa, mutta hidasta. Kääpäymppi on puutappiin istutettu käävän alku, joka istutusvaiheessa hakataan puun tai kannon sisään ymppiä varten porattuun reikään. Lopuksi ymppi peitetään mehiläisvahaa sisältävällä puun haavanhoitovahalla, jotta muut taudit eivät pääse iskemään puuhun tehtyyn haavaan. –Ihanteellisin aika istuttaa kääpiä puuhun tai kantoihin on talven harvennushakkuulla merkitä puut, joita halutaan käyttää. Keväällä sitten ympätään kääpiä kantoihin, pölkkyihin tai puihin. Ymppäsimme yhtä tuottamaamme kääpäerää viime keväänä Mustiossa. Se erä osoittautui erittäin aggressiiviseksi kasvajaksi ja lähti kasvuun huimalla vauhdilla, mikä on nähtävissä jo nyt, hehkuttaa Henri Lokki Suomen Agrometsästä. Agrometsän lisäksi kääpäymppejä laboratorioissa tutkii ja kasvattaa Pohjois-Suomen yliopisto, mutta sen tuotto ei ole vielä Agrometsän mitoissa. Lauantaina SikkaTalun tilalla ympättiin pakurikäävän lisäksi lakkakääpää, silkkivyökääpää ja häränkieltä. Tuottoisien kääpien lisäksi Agrometsä tuottaa perinnebiotooppien ennallistamiseksi myös uhanalaisia kääpiä. –Ilman kääpiä hukkuisimme metsään, emme pystyisi kävelemään siellä. Käävät lahottavat kaatuneen puun ja tuottavat näin ravintoa metsiin puun lahoamisen kautta ja hävittävät kaatuneita puita. Käävillä on myös tarkoitus muiden eliöiden elinolosuhteissa. Uusin tutkimus osoittaa, että kääpien häviäminen liian tehokkaasti kaatohoidetuista metsistä aiheuttaa mehiläisten ja muiden pölyttäjien massakatoa, sillä mehiläiset tarvitsevat käävässä olevaa ainetta pesissään, luettelee Lokki. Perinnebiotoopin suojeleminen on SikkatTalun omistajille tärkeä asia. He ovat 10 vuotta sitten lähteneet melkein sukupuuttoon kuolleesta Ahvenanmaanlampaasta kasvattamaan suurempaa populaatiota niittyjen ruohonleikkureiksi ja ennallistajiksi. SikkaTalun lampaat pitävät kesäisin huolta muun muassa Raisionlahden ympäristöstä. 3 vuotta sitten tilalla aloitettiin lehdestys, mikä tarkoittaa puiden tuuhentamista eläinten ruokia varten. Lehdestys on ollut perinteinen keino eläinruuan lisäämiseksi lehtikerppujen muodossa ennen teollista eläinruoka-aikaa. Kääpien istutus on nyt siis kolmas perinnetoiminto SikkaTalun tilalla. –Olin kyllä sitä mieltä, että enää ei mitään uutta keksitä tänne, mutta tämä kuulosti niin kokeilunarvoiselta, että pakkohan sitä oli lähteä mukaan. Mukavaahan se olisi, jos pakuri tuottaisi jotain vuosien kuluessa, mutta pääpainona meillä on enemmänkin perinnebiotoopin vaaliminen luonnollisin keinoin, sanoo Katja Sikka. Käävänistutusnäytös keräsi SikkaTalun tilalle parisenkymmentä asiasta kiinnostunutta. Rymättyläläinen Rurik Savoila odotti malttamattomana, että pääsee ymppäämään kääpiä ensin harjoitusmielessä kantoon ja sen jälkeen koivuun. –Poraaminen ja hakkaaminen on kivaa ja tämä on kiinnostavaa. Tuskin kuitenkaan minusta kääpäkasvattajaa tulee, 9-vuotias Ruurik mietiskelee. Anita Haapasalo taas aikoo oitis alkaa kasvattaa pakurikääpää oman pihansa puissa. Hän käyttää pakuria tippoina kahvin seassa ja haluaa kokeilla, miten itse saa pakuria kasvatettua. –Saaristoon voisi kehitellä talkoita, joissa kiinnostuneet pääsevät istuttamaan kääpiä. Täytyykin heti hankkia tällainen pora, Haapasalo innostuu ja tutkailee, miten kulmahiomakoneesta on rakennettu juuri kääpien istuttamiseen sopiva laite. Käävän kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen on oltava metsänomistajan lupa. Aivan hätäisen hommaa käävän kasvattaminen ei ole, sillä vaikka istutus sujuu aika sutjakkaasti, satoa on odotettavissa vasta 6-7 vuoden päästä istuttamisesta.