Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Raisioon kotiutunut Hantta Viinamäki piirtää sarjakuvia ja soittaa Klamydian juhlakiertueella

–Mielelläni käyn silloin tällöin keikoilla soittamassa. Sehän tosi tervetullutta sosiaalista toimintaa, Hantta Viinamäki sanoo ja haukkaa lohisalaattia raisiolaisessa ruokaravintolassa. Viinamäki soitti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun asti suositussa punkbändissä Klamydiassa. Hän tunsi porukat Vaasan musiikkipiireistä ja soittaminen sujui lukioikäisenä alkaneen soittoharrastuksen myötä. Hyvin nopeasti piti oppia soittamaan 30 kappaletta ja uuden levyn biisit, mutta se onnistui. –Olihan siinä muistamista, sillä punkbiiseissä ei yleensä ole kuin 3-4 sointua, Viinamäki sanoo. Joka viikonloppuisia keikkoja hän ei kuitenkaan kaipaa, sillä keikkaelämästä suuri osa on odottelua bussissa tai hotellissa. Työ on tehty parissa tunnissa. –Minulla ei ole kovinkaan romanttista kuvaa, mitä soittaminen Suomessa on, vaikka olosuhteet ovat varmasti parempia kuin 20 vuotta sitten. Klamydian basistin rooliin hän kuitenkin tarttuu lokakuussa, jolloin pyörähtää Klamydian eri kokoonpanot esittelevä neljän keikan juhlakiertue. Keikkapaikkoina ovat Vaasa, Lahti, Tampere ja Helsinki. –Minulle ei ole kerrottu, mitkä biisit siellä soitetaan. En ole kuitenkaan lopettanut soittamista, joten kyllä ne biisit hoituu, Viinamäki sanoo luottavaisena. Hän soittaa edelleen joka päivä. Viime vuosina hän on aktivoinut "kelttipunkkia" soittavaa Loretta Problem -bändiä, jolta hiljattain ilmestynyt uutta musiikkia. Bändi toimii myös lämmittelijänä Klamydian keikalla Tampereella. Viinamäki kertoo, että hienoimpia keikkamuistoja oli Nummirock-festarit 1990-luvun puolivälissä juuri kun hän oli liittynyt bändiin. –Ne olivat ensimmäiset festarini. Kävelin lavalle ja samassa valot syttyivät. Katsoin, että jengiä on ihan loputtomasti. Olin ihan, että vau. –On keikoilla tapahtunut kaikenlaista, tosi hauskaakin. Suurin osa soittamisesta on kivaa. Viinamäki sanoo, että rockbändissä elää kuplassa. –Siellä vanheneminen pysähtyy. Ei ole mitään sääntöjä, paitsi ne ääneen lausumattomat säännöt, että hommat hoituu. Mutta jos joku on kymmenen minuuttia myöhässä, niin ei siitä kukaan revi pelihousuja. Viinamäki sanoo, että rockkuplasta irrottautuminen ei ollutkaan helppoa 2000-luvun alussa, jolloin hän lähti Klamydiasta. Muutaman vuoden jälkeen hän muutti Vaasasta Turkuun ja lähti opiskelemaan painopinnan valmistusta. Tällä hetkellä Viinamäki tekee monenlaista graafisen suunnittelun työtä. Hän on suunnitellut Klamydialle levyjen kansia ja tehnyt bändipaitoja. Hän tekee myös puolisonsa kanssa t-paitoja, joita myydään tapahtumissa kotimaassa ja ulkomailla. Niillä ei varsinaista bisnestä tehdä, mutta kustannetaan matka- ja majoituskulut kuitenkin. –Ne eivät ole mitään bändipaitoja, vaan niissä on asennetta. Vuonna 2016 Viinamäki aloitti sarjakuvien piirtämisen. Valomerkki-sarjaa julkaistaan Vaasan Ikkuna -lehdessä ja heinäkuussa se valittiin Ilta-Sanomien Kuukauden kotimaiseksi sarjakuvaksi. Sarjakuvan aiheet pyörivät oluenjuonnin ja siihen liittyvien lieveilmiöiden maailmassa, mutta välillä päähenkilö löytää itsensä oudoistakin tilanteista filosofioimassa elämästä hyvinkin laaja-alaisesti. –Kapakka on sellainen ympäristö, että se ei sulje mitään aihepiiriä pois, Viinamäki perustelee valintaansa. Henkilöitä ei ruuduissa näy, vaan yleensä oluttuoppeja, jotka tyhjenevät kolmen ruudun aikana. Viinamäki tunnustaa esikuvakseen vähäeleisen ja kuivaa huumoria viljelevän Max Cannonin Raakaa lihaa -sarjakuvat. –Käyn kyllä Raision kirjastossa lukemassa uusia sarjakuvia. Viinamäki on pyöritellyt mielessään ajatusta sarjakuva-albumin julkaisusta, mutta se saa muhia vielä vuoden verran. Mitä enemmän sarjakuvastrippejä on tarjolla, sitä helpompi on koostaa helmistä hyvä kokonaisuus. Viinamäki muutti puolisonsa luokse Raisioon vuoden alussa ja elää uusperheen arkea. Turun seutu oli hänelle entuudestaan tuttua aiemmilta opiskeluvuosilta. Kotoisin hän on Vaasasta, samoin kuin puoliso. –On hyvä, että on paikka mihin voi tulla ja pysähtyä. Kun on reissujätkänä ollut, niin se lähteminen on vähän jäänyt päälle. Kun on tarpeeksi pitkään ollut kotona, niin pitää päästä käymään jossain, Viinamäki sanoo.