Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Voit olla ikinuori, homepää tai slow-go – Milloin vanhuus alkaa ja mitä nimitystä siitä on soveliasta käyttää?

Vanhenemista yritetään piilottaa peitesanojen taakse, koska vanhasta ja vanhuksesta puhumista ei pidetä soveliaana. Monet vanhat ihmiset suorastaan protestoivat vanhus-sanaa vastaan ja loukkaantuvat, jos sitä heistä käytetään. Mistä iästä vanhuus oikeasti alkaa? Saako vanhus-nimitystä käyttää vasta siinä vaiheessa, kun virkeä ikäihminen, ponteva seniorikansalainen tai vetreä veteraani on lopulta päätynyt jatkuvaa hoitoa vaativaksi laitospotilaaksi? Alkaako vanhuus 75-vuotiaana? Suomessa puhutaan usein seniori-iästä ja varsinaisesta vanhuudesta, kun halutaan erottaa aktiivinen eläkeikä ja vaihe, johon kuuluvat sairaudet, vaivat ja toimintakyvyn rajoitteet. Toimintakykyyn perustuva ikääntymiskäsitys määrittää vanhuuden alkavaksi 75 vuoden iässä. Yhden määritelmän mukaan 65–75-vuotiaat ovat varhaisvanhoja ja yli 75-vuotiaat vasta keskivanhoja. Vanhuus alkaa tämän määritelmän mukaan 85 vuoden rajapyykin jälkeen. Vai onko se neljäs ikä? Ikääntymispuheissa kuulee usein ajatuksen kolmannesta iästä. Se tarkoittaa vaihetta, jossa työelämä on takana, mutta henkilö on yhä aktiivinen ja suhteellisen hyväkuntoinen. Kolmannessa iässä ihannoidaan itsensä toteuttamista, kulutetaan paljon ja vastustetaan vanhuutta. Ajatuksena on, että ihminen voi valita elämäntyylinsä lisäksi myös ikänsä. Neljäs ikä alkaa noin 80-vuotiaana. Sillä tarkoitetaan elämänvaihetta, jossa terveys on huonontunut ja riippuvuus muiden avusta lisääntynyt. Viides ikä tarkoittaa sitten jo jatkuvan avun tarvetta. Ikääntynyt on täyttänyt 65 Tilastollisesti ikääntyneiksi luokitellaan 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Kronologisen iän lisäksi nykyään puhutaan myös biologisesta, sosiaalisesta ja henkilökohtaisesta iästä. Biologinen ikä on kehon ikä, joka voi olla huomattavasti vähemmän tai enemmän kuin kalenterin mukainen ikä. Sosiaaliseen ikään vaikuttavat kulloinenkin yhteiskunta, kulttuuri ja iälle annetut tulkinnat. Henkilökohtainen ikä on yksilöllinen ja subjektiivinen arvio omasta iästä. Vanhus-sana on vaikea Vanha- ja vanhus-sanojen synonyymeinä käytetään sanoja varttunut, eläkeläinen, seniori, veteraani, ikäihminen, iäkäs, ikääntynyt, pitkäikäinen, ikävanha ja ikäloppu. Voidaan puhua myös kultaisen iän kansalaisista, ikinuorista, harmaista panttereista ja kypsään ikään ehtineistä. Slangi- ja murresanakirjoissa tulevat esiin muun muassa fossiili, homepää, jäkälä, kalkkis, käpy, kääkkä ja muumio. Vanhenemisen ihanne Tällöin eläkkeellä ei suinkaan hidasteta elämää, vaan tartutaan kiinni uusiin harrastuksiin ja tehtäviin. Jotkut löytävät elämän mielekkyyden siitä, että he sitoutuvat esimerkiksi isovanhemmuuteen, vapaaehtoistyöhön tai kansalaisaktivismiin. Vielä kerran! Yhdysvalloissa puhutaan encore-urista. Se tarkoitaa ikääntyvien taputtamista vielä kerran näyttämölle joko vapaaehtoistoiminnassa tai palkkatyössä. Myös Suomessa on huomattu eläkeläisten kasvava into palata työelämään muutaman eläkevuoden jälkeen. Työhön paluu kiinnostaa sen merkityksellisyyden, työpaikan ihmissuhteiden ja taloudellisten seikkojen takia. Mikä on hyvää elämää? Ikääntyvien tärkeitä haasteita ovat itsensä toteuttaminen mielekkäillä tavoilla sekä omiin kiinnostuksen kohteisiin sopivan elämäntyylin löytämien. Aktiivisuuden ihanne ei toki koske kaikkia eläkeläisiä. Hyvä elämä voi toteutua myös siten, että suorittamisen sijaan saa vain olla ja tehdä asioita omaan tahtiinsa. Tällöin tärkeää on henkilökohtainen vapaus ja mahdollisuus olla sitoutumatta mihinkään ja kehenkään. Hiljattain on julkaistu kaksi kirjaa vanhenemisen taidosta. Psykologi, tietokirjailija Marja Saarenheimon kirjan nimi on "Vanhenemisen taito" (Vastapaino). Kaija Maria ja Lari Junkkarin teoksen nimi on "Muutakin kuin numeroita - Vanhenemisen taidosta" (Kirjapaja). Junkkarin pariskunta tunnetaan kokeneina kouluttajina, luennoitsijoina ja kirjailijoina. Tämän jutun tiedot on poimittu molemmista kirjoista.