Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kaikkein halvin henkivakuutus

Ylämäki on pitkä ja loiva, ja polkupyörän mittari näyttää vauhdiksi reippaasti yli kaksikymppiä. Aurinko paistaa häikäisemättä takaa ja on muutenkin iloinen olo. Yhtäkkiä metsästä ryntää haukkuen keskikokoinen koira. Ehdin ajatella, ettei se tietenkään päin juokse, kun se jo on etupyörän alla ja minä ilmassa. Ensimmäiseksi asvalttiin todennäköisesti osui oikean polven ulkosivu, sitten lonkka, sitten olkapää ja viimeiseksi takaraivon ja oikean ohimon rajakohta. Sen verran olin reagoinut, että eläintä väistääkseni olin kääntänyt ohjaustankoa aavistuksen vasemmalle, mutta jarruttaa en ymmärtänyt, vaikka luultavasti olisin ehtinyt. Aiempaa kokemusta ei vastaavasti hyökkäävästä koirasta ollut, joten en tiennyt mikä olisi viisainta. Olen täysin varma, että kypärä pelasti henkeni, sen verran kovaa pää asvalttiin kopsahti. Kypärään ei tullut isoakaan kolhua, mutta vaihtoon se meni. Se oli minulla ollut kolme vuotta, ja hikeä se oli saanut tuuletusaukkojensa läpi suodattaa varmastikin kymmeniä litroja. Se oli maksanut kolmisenkymmentä euroa. Naurettavan halpa henkivakuutus! Nousin typertyneenä istumaan asvaltilla, ihmettelin raajojen verenvuotoja ja tajusin, ettei luita tainnut murtua. Koiran omistajapariskunta selitti pahoillaan ja häpeissään, ettei koira koskaan ole heillä vapaana. No sillä kertaa oli. Koira oli päällisin puolin täysin vahingoittumaton ja sai haukut omistajiltaan, vaikka heidän ajattelemattomuutensa syytä kolari oli. Laastaroinnin jälkeen matka jatkui. Sitten ymmärrys alkoi kasvaa pikku hiljaa. Ryhmässä ajamisesta oli neuvottu, että jos eteen tulee eläin - koira, jänis, rotta, lintu - pitää vai ajaa suoraan päin. Yksin ajaessa voisi toki jarruttaa, koska takaa ei kukaan törmää. Mutta väistäminen tietää varmaa kaatumista, jos eläin sittenkin jää alle. Siitä pitää inertia, hitausvoima huolen. Keho jatkaa siihen suuntaan mihin se on valmiiksi menossa. Samalla retkellä näin pyöräilemässä esimerkiksi lippalakkipäisen naisen ja miehen. Oli vielä kesäistä, joten kypärät he olivat kiinnittäneet tavaratelineelle, eivätkä he olleet ainoat. Joillakuilla oli kypärä toki päässä, mutta hihna auki. Hirvittää katsella sellaista sen jälkeen, kun tietää kypärän pelastaneen oman hengen. Mutta matkasaarnaajaksi ei voi ryhtyä eikä estää tuntemattomia tekemästä virheitä. "Koira sai haukut, …ja päällisin puolin se oli …täysin vahingoittumaton."