Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Putkaksi kutsutulla rakennuksella on lämminhenkinen historia - Kirkkotien mökki oli serkusten mummola

Rymättylässä kerrotaan tarinaa, jonka mukaan Kirkkotien varrella sijaitseva ränsistynyt mökki olisi ollut paikkakunnan ensimmäinen putka. Kertomus mainitaan myös Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta -teoksessa, vaikka putkajakso on vaatimaton sivujuonne vuonna 1935 rakennuksen elinkaaressa. Serkukset Raija Rantanen (s. 1942), Paula Jokinen (s. 1948) ja Martti Salonen (s. 1951) muistavat paikan isoäitinsä Amanda Salosen (1888–1970) kotina. Amanda oli lähtöisin Uusikirkko TL:stä, nykyisestä Kalannista. Nuorena hän työskenteli apulaisena Merimaskussa ja piikana Rymättylän Maskulaisissa. Amanda avioitui Oskari Salosen kanssa. Rymättylän Ruokoraumalle asettuneelle pariskunnalle syntyi kolme poikaa ja tytär. Sittemmin Amandasta tuli mamma kahdeksalle lapsenlapselle. Pitkän aikaa Amanda eli leskenä, sillä Oskari kuoli jo 1935. Kirkkotien vuokramökki kunnostettiin Amanda Salosen asunnoksi 1950-luvun alkupuolella. Remontin teki hänen poikansa Kauko Salonen . Tuolloin Amanda työskenteli kotiapulaisena Siwan rakennuksen kohdalla olleessa pitkässä puutalossa, jossa toimi Siivosen kauppa ja baari. Ammatiltaan Amanda oli keittäjä. Hän osasi loihtia alkeellisilla välineillä vähistä raaka-aineista maittavaa ruokaa. Mökistä löytyy edelleen sekä lämmitykseen että ruuanlaittoon käytetty valurautainen uuni, jolla Amanda kypsensi muun muassa jouluruuat ja kakut. –Vieläkin ihmettelen, miten hän sai tehtyä esimerkiksi perunalaatikon. Sitä ja muita laatikoita oli tarjolla, kun meidän viisihenkinen perheemme tuli jouluna kylään, Paula Jokinen muistelee. Raija Rantaselle jäi mieleen, että Amanda-mamma laittoi monipuolista ruokaa vihanneksia unohtamatta. –Hänen porkkanansa olivat erinomaisia. Niihin oli laitettu vähän voita. Ulkokäymälään ja saunaan oli mökistä matkaa joitakin kymmeniä metrejä. Ne olivat viereisen Peltolan talon pihamaalla. Mökin kaivo oli läheisen kallion takana. Mökissä ei ollut radiota lukuun ottamatta muita nykyajan vempaimia, mutta lastenlapset eivät huomanneet Amandan sellaisia edes kaivanneen. Hänelle sai sanan soittamalla Peltolan talossa asuneen leskimies Brunon puhelimeen. Viihdykettä tarjosivat seurakunnan tapahtumat. Säännöllisesti toistunut kohokohta oli lähetyspäivät, joilla kerrottiin kaukaisten maiden kuulumisia. –Kirkkotien varressa asui monta samankaltaista ihmistä, joilla oli minun lapsuudessani oma tiivis yhteisönsä. He seurasivat tarkasti, mitä kylällä tapahtui, Martti Salonen kertoo. Serkusten mukaan mamman kamarissa oli aina joku juttelemassa, kun hänen luo mentiin kyläilemään. Vaikka mökin menneisyyteen saattaa kätkeytyä värikkäitä tarinoita, niistä Amanda ei puhellut. Hän ei sanonut koskaan asuvansa entisessä putkassa. Viimeisiin elinvuosiinsa asti Amanda Salonen oli puuhakas nainen. Voimien ehtyessä hän muutti Okalan vanhainkotiin. Talossa oli suuria huoneita, joihin oli majoitettu useita vanhuksia. Amandan ajatuksenjuoksu pysyi kirkkaana, vaikka sängystä hän ei loppuaikoina usein noussut. Martti Salosen isä Ensio Salonen kunnosti äitinsä vuokraaman mökin kesäkäyttöön. Viitisen vuotta se palveli Salosten vapaa-ajanasuntona. 1970-luvun puolivälistä saakka tyhjillään ollut talo on hiljalleen rapistunut. Serkusten mielestä nykyisessä kunnossa se ei ole säilyttämisen väärti. –Ehkä se olisi hyvä purkaa. Mikäli mökki olisi keskeisemmällä paikalla, niin olisi luultavasti jo tehty, Martti tuumii.