Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Musiikkitoimittaja sukelsi syvälle suosikkibändinsä maailmaan - SIG-kirja julkaistaan Turun Kirjamessuilla

Marianne oli ensimmäinen kappale, johon Turun Pääskyvuoressa varttunut Aku-Tuomas Mattila todenteolla ihastui. Vuonna 1980 levytetty laulu on hyvä esimerkki SIGin tuottamista uuden aallon sydänsurutarinoista. Muut uuden aallon bändit rymistelivät eteenpäin punkrockin hengessä yhteiskuntaa parjaten. Toisin kuin ne, SIG ei ollut vihainen bändi. Se erottui edukseen melodisella asenteellaan, jossa kosketinsoittimet olivat keskeinen osa romanttista kokonaisuutta. Yhtyeen laulaja ja keulahahmo Matti Inkisen mukaan alkuperäinen SIG-soundi perustui siihen, että hänen piti huutaa itsensä kuuluviin. Soittokamat olivat niin kehnot. Monimuotoisia tarinoita Useimmat SIGin tekstit ovat ensi kuulemalta perinteisiä rakkaustarinoita, joissa poika ihastuu tyttöön. Aku-Tuomas Mattila löytää sanoituksiin useita tulokulmia. –Tiina menee naimisiin on näennäisesti onnellinen biisi, mutta mikä onkaan laulun tekijän rooli, Mattila pohtii. Teksti voi olla ulkopuolisen kirjoittama kuvaus avioliittoon aikovista ihmisistä. Kappaleen sanoma muuttuu, jos kirjoittaja onkin Tiinan tulevan puolison ystävä. Hän lienee huolissaan nuoren Juhanin kohtalosta. –Ei elämän näin kuulu mennä. Olet nuori poika, ei sinun kuulu mennä naimisiin, Mattila tulkitsee. Kolmas vaihtoehto on, että tekstin kirjoittaja on itsekin ihastunut Tiinaan. Naimakaupan myötä mahdollisuudet ovat menneet. Siltarakenteet muistuttavat Inkisestä Kotikaupunkiaan Matti Inkinen ja SIG pitivät ahkerasti esillä. Vilkasliikenteisen risteyksen vaatimat kuolonuhrit saivat lukioikäisen Inkisen puuhaamaan ylikulkusiltoja Raisioon, jotka sittemmin toteutettiin osana arkkitehti Raimo Narjuksen luomaa kaksikerroksista keskustaratkaisua. Lapsena Aku-Tuomas Mattila katseli Raisiota parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa, kun hänen vanhempansa ajoivat Turusta mökille Rymättylään ja takaisin. 1974 Raisio oli kasvanut kauppalasta kaupungiksi. Tämän jälkeen paikkakunnan vitsailtiin olevan Suomen ainoa risteys, joka oli oikeutettu kutsumaan itseään kaupungiksi. SIG toi asian esille debyyttialbuminsa takakannessa. Siinä lukee: "Musiikkia suuresta risteyksestä - Raisio forever!" Mattila mielsi Raision kaupungiksi, jossa kaveriporukasta koostunut SIG piti yhtä. Kirjaprojekti kesti kauan Nyt julkaistava Portaat purppurasumuun - SIG-yhtyeen tarina -teos sai alkunsa 2003, jolloin SIG oli tekemässä paluuta. Aku-Tuomas Mattila ja Matti Inkinen kirjoittivat yhdessä muutaman sivun, mutta sen pidemmälle projekti ei ensi alkuun edennyt. 2005 Mattila ja Inkinen löivät kättä päälle, että teos valmistuisi SIGin 30-vuotisjuhliin. Taas kirja jäi toisten asioiden jalkoihin. Matti Inkisen kuoleman jälkeen 2009 Aku-Tuomas Mattila teki päätöksen pusertaa kirja loppuun. Koska Inkinen ei ollut kommentoimassa tekstiä, Mattila muutti toimintatapaansa. Hän haastatteli SIGin jäsenet ja lähellä bändiä olleet keskeiset henkilöt. –Haastatteluista löytyi paljon materiaalia, jota saatoin käyttää suorina lainauksina, kirjailija kertoo. Toimintatapa arvelutti häntä, sillä haastatteluissa nousivat esiin myös kiistoja aiheuttaneet asiat. Mattila pohti, hajottaako menneiden kaiveleminen SIGin toverihengen. Niin ei käynyt. SIGin kulta-ajan Raisiota mainostettiin reiluna kaupunkina ja reiluus tulee Mattilan mukaan esiin myös bändiläisten välisissä suhteissa. –Kun jostakin asiasta on tullut matkan varrella sanomista, jokainen bändissä on pitänyt palautetta oikeutettuna. Portaat purppurasumuun -kirja on tehty niille, jotka tuntevat SIGin entuudestaan. Teksti ja kuvat johdattavat katsomaan, minkälainen bändi hittien takana oli. Aku-Tuomas Mattilan oma suosikkikappale on Sadan vuoden yksinäisyys. –Siinä on kutsuva intro, tarttuva kertosäe ja hieno tarina. Se oli SIGille merkittävä soundiharppaus, Mattila kiteyttää. Kirjan tekstissä näkyy Mattilan asiantuntemus. Hän avaa hittien anatomian yksityiskohtaisesti. Vuosien varrella Mattila on soittanut kahdessa levyttäneessä bändissä ja kirjoittanut useita musiikkialan artikkeleita. 1995 lähtien hän on pyörittänyt ystävänsä kanssa pientä levy-yhtiötä. Mattilan leipätyö on kansainvälisen liiketoiminnan parissa. Kirjan kirjoittamistuokiot ovat olleet hänelle eräänlaisia palkintoja maaliin puserretuista työprojekteista. –Olen ottanut projektien päälle lomaa, jolloin olen voinut kirjoittaa päivisin kotona. Välillä lähdin mökille kirjoittamaan. Pääsääntöisesti tekeminen painottui myöhäisiltoihin ja öihin. Sen verran koukuttavaa kirjoittaminen oli, että Mattila suunnittelee jo seuraavaa teosprojektia. Mahdollisesti se liittyy bändiin tai laajempaan musiikkialan kokonaisuuteen.