Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tiina Salo mielii valtavien omenapuiden väliin riippukeinussa kirjaa lukemaan

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?   Tiina Salo, Raision kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja. Tulen alun perin Tampereelta, josta jotenkin kummasti lähdin Turkuun opiskelemaan täysin vieraisiin kuvioihin. Luulin, että minusta tulee museotutkija, teinkin sitä hommaa. Monien kuvioiden kautta päädyin kulttuuripuolelle ja sitten kirjastopuolelle Raisioon, ensimmäisen kerran 1990. Onko sinulla perhettä? Olen leski, ollut 17 vuotta. Mies kuoli 2001 vaikeaan sairauteen 3 kuukautta sen jälkeen, kun aloitin Raisiossa kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtajana. Tytär Elsa oli silloin 3-vuotias. Mikä sinussa on parasta? Tämä on tietysti hyvin subjektiivista, mutta huumorintaju, joskus jopa hieman tärähtänyt. Kerro lapsuusmuisto! Istun alkukesästä meidän omakotitalon pihassa, alapihalla oli 3 rappusta, sen vieressä syreenipuskat. Menin retkelle sinne, aurinko paistoi ja se tuoksu oli aivan upea. Edelleenkin keväällä kun syreenit alkaa kukkimaan siirryn muistoissani siihen meidän pihaan. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksessa on kohta, jossa kastetaan Madeleine-leivos teehen ja haju- ja makuelämys nostavat sivukaupalla muistoja. Ymmärrän sen hyvin. Mitä pelkäät? Ehkä tietysti eniten sitä, että läheisille tapahtuu jotain. Muuten pimeätä, joka varmaan on aika hassu pelko, mutta niin se vaan on. Suututko helposti? Juu, aina toisinaan, mutta en ole pitkävihainen. Joskus ehkä vähän turhankin nopeasti kierrokset kasvaa. Kenet haluaisit tavata?   Yksi aika, joka kiinnostaa, on antiikin historia ja Rooman historia. Olisi hirveän mielenkiintoista päästä entiseen Roomaan. Ehkä siihen mennessä tarvitsisi opetella latinaa. Haluaisin tavata keisari Hadrianuksen, koska yksi hienoimpia historiallisia romaaneja on Marguerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Aurinko, hyvä seura tai sitten toisaalta hyvä kirja. Risto Isomäen Viiden meren kansan sain juuri loppuun. Suomalaisten muinaiset vaiheet, fiktiivisiä novelleja eri aikakausilta. Jos historia ylipäätänsä kiinnostaa ja ihan kaunokirjallisena teoksena hieno. Lopussa hän kertoo uusimmasta tutkimuksesta. Mitä harrastat? Harrastaminen kuulostaa niin semmoiselta, että tehdään jonkun toisen ohjauksessa muutama tunti viikossa. Lukeminen on enemmän kuin harrastus: niin oleellinen tapa olla ja elää etten osaa olla ilman sitä. Siihen liittyy myös kulttuuri: teatteri, kuvataide. Mitä teatteriesitystä olet menossa katsomaan? Ensi lauantaina Tampereelle Sirkku Peltolan Tytöt 1918. Se pohjautuu Anneli Kannon romaaniin Veriruusut. Kertoo Valkeakosken paperitehtaan työläistyttöjen ja tamperelaisten työväentyttöjen tarinaa ja miten he liittyivät punakaartiin. Hän on tutkinut paljon historiaa sitä varten, ja faktat ovat varmaan kohtuullisen paikallaan. Mihin uskot? Ihmiseen. Siihen että ihmiset pohjimmiltaan haluavat toisilleen hyvää. Kuvittelen niin, että suurin osa niistä ihmisistä, joista ihmettelee, että miten tuo voi tehdä tuollaisia asioita, katsoo tekevänsä ihan oikein. Harva haluaa tehdä tietoisesti pahaa. Mihin tuhlaat? En enää niin paljon kirjoihin. Jossain kohtaa tajusin, etten enää voi ostaa kaikkia kirjoja, joita haluaa. Kulttuuriin ja matkustamiseen, keväällä olen menossa tytärtä tapaamaan Glasgowiin ja silloin puhuttiin jos mentäisiin Belfastiin. Mikä on lempipaikkasi? Se riippuu vuodenajasta. Keväällä Paraisilla riippukeinu kahden valtavan omenapuun välissä. Viime kesänä vietin suuren osan ajasta siten, että makoilin riippukeinussa ja luin. Mikä on parasta Raisiossa, entä mikä ei niin hyvää? Parasta ehdottomasti: tämä on älyttömän hyvä paikka kasvattaa lasta. Koulut ja päiväkodit lähellä, tunsi muiden lasten vanhemmat ja päiväkodin tädit, harrastusmahdollisuudet lapselle. Jos Raisiossa olisi kahviloita, kaupunkimaisempaa menoa. Kirjastotalossa pitäisi olla ehdottomasti kahvila. Sen tyyppistä kaipaisin. Mitä pidät Raision kirjastotalosta? Mahtava, kaunis. Se on nyt Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa esillä, ja me ollaan kaikki aivan täpinöissä. Tämä talo ei ole millään tavalla vanhentunut 20 vuodessa, tämä on ajatonta, hyvää arkkitehtuuria, joka taipuu moneen. Esimerkiksi aula - aluksi henkilökunta ajatteli, että kirjastosali on pieni ja aula iso, mitä järkeä! Vuodet ovat osoittaneet, että aulatila on aivan upea. Siinä voi järjestää mitä tahansa tapahtumia. Kotoisin. Alun perin Tampereelta. Asuu nyt Turussa, jonne muutti Raisiosta 2015. Perhe. Leski. Tytär Elsa, 20, opiskelee Glasgowissa valtiotieteitä ja kulttuurintutkimusta. Ikä. 59. Koulutus. FM Turun yliopiston kulttuurihistoriasta 1988, kirjastonhoitaja Tampereen yliopistosta 1999. Huumorintaju. Ehkä jopa tärähtänyt. Ennätys tms? "Hammaslääkäri on kehunut, että minulla on todella isot poskihampaat."