Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Bloggaaja tarvitsee leipätyön, jotta voi keskittyä kirjoittamiseen – ”Naantalin S-marketissa unohdan kaiken muun”

Kun leipätyö on jotain aivan muuta kuin oma intohimo, voi keskittyä oleelliseen. Näin näkee novellibloggaaja Linda Elmroos työnsä Naantalin S-marketissa. Stressitön päivätyö, joka ei seuraa kotiin, vapauttaa toteuttamaan omia ambitioita ilman rahahuolia. –Kauppa toimii hyvin kirjoittamisen kanssa yhteen. S-marketissa unohdan kaiken muun. Kun menen sinne, se on sama kuin menisin auton rattiin, ei voi tehdä muutakaan. Olen kova stressaamaan ja on ihan kuin rentoutuisin siellä. Olen vain töissä, hyvällä tavalla. Ihmiset inspiroivat kirjoittajaa Tarinavyyhti-nimisen blogin pitäjää miellyttää miljöö, jossa kohtaa paljon ihmisiä. Elmroos on työskennellyt myös ravintola-alalla, esimerkiksi Velkualla Wanhassa Salakuljettajassa ja Naantalin keskustassa sijaitsevassa SunTownissa. Eivät asiakkaat suoraan paperille päädy, mutta kohtaamiset inspiroivat kuvittelemaan, millaista minkäkin näköisen ihmisen elämä voisi olla. –Yhteen henkilöhahmoon voi saada vaikutteita vaikka kymmenestä henkilöstä. Kun tapaa ihmisiä, ei välttämättä pidä kaikkia heti kauhean mielenkiintoisina, mutta jokaisella on niitä ala- ja ylämäkiä. Kaikille on tapahtunut elämässään kauheita, jännittäviä ja tosi hienoja asioita. Mukavista asiakkaista ja työtovereista Elmroos saa myös iloisen mielen, jota tekee mieli jakaa. ”Hyvä boogie” Lindalla tosin on yleensä muutenkin. –Pystyn vaikuttamaan monen elämään sillä, että olen vain mukava ja toivotan hyvää päivän jatkoa tai viikonloppua. On kivaa levittää hyvää fiilistä eteenpäin. Ainoa huono puoli journalismia ja luovaa kirjoittamista opiskelleen Elmroosin mukaan on se, että ammatin valintaa joutuu perustelemaan: miksi on kaupassa töissä. Media-alalta on haastavaa saada kokopäivätyötä, eikä Elmroos ole sellaista edes haeskellut. –Siitä tulee olo, että ihmiset ajattelevat, etten ole riittävän kunnianhimoinen. Päinvastoin, sen takia olen hommannut päivätyön, jotta voin kirjoittaa. Olen niin tavoitteellinen, 24-vuotias medianomi sanoo. Villasukkia ja kirjoja Nimimerkkinsä, ellei alter egonsa, ”Villasukkakirjailija” sai ystävien ehdotuksesta, kirjoittajalla kun on aina villasukat jalassa, laukussa tai tekeillä. Novellien lisäksi syntyy runoja ja murretekstejä. Elmroos tekee myös sisältöjä parin yrityksen sosiaalisen median kanaviin ja toimii Endometrioosiyhdistyksen Moona-blogin vastaavana vapaaehtoisena. Kaksi romaaniakin on työn alla. Yhteistyönä toisen kirjoittajan kanssa tehty kirja on jo käväissyt näytillä kustantamoissa, mutta vaatii vielä selkiyttämistä. Toinen projekti, lasten ja nuorten fantasiakirja on tekeytynyt nelisen vuotta. –Suuri, mielikuvituksellinen maailma, jossa on itse keksimiäsi olentoja ja paikkoja, vaatii enemmän keskittymistä. Siitä on vasta neljäsosa valmiina, mutta nimen olen jo päättänyt. Se on vielä neljän vuoden jälkeenkin mielestäni loistava nimi, Elmroos nauraa. Hän kertoo kirjoittavansa joka päivä. Työpäivinä vähintään neljä tuntia, vapaapäivinä kotona ollessaan aamusta iltaan. –Välillä jää jumiin, että nyt ei lähde, mutta harvemmin on inspiraatio-ongelmaa. Ennemmin on ongelma, jos pitää vahdata kelloa. Joskus kipupäivät rajoittavat kirjoittamista, endometrioosidiagnoosin itsekin saanut nainen toteaa. Unelmana kustannussopimus Naantalista syyskuussa Turkuun muuttanut Elmroos palaa teksteissään vanhaan kotikaupunkiinsa ja juurilleen Vakka-Suomeen. Hän tapaa kerran kuukaudessa Teersalosta tuttuja entisiä työkavereitaan ja piipahtelee viikonloppuisin Ylöjärvellä vanhassa työpaikassaan. Hän iloitsee siitä, että näkee S-marketissa eläkeläisiä, joille aiemmin veti karaokea Sun Townissa. Luonnosta loukutetut kissat saavat Lindan luona sijaiskodin, jossa asuu pysyvästi myös oma Zella-kissa. –Kiinnyn tosi helposti ihmisiin, asioihin ja tiloihin. Olen allerginen muutoksille enkä tykkää luopua elämässäni mistään. Haluan pitää kaiken elämässäni, itsensä yhä naantalilaiseksi mieltävä Elmroos naurahtaa. Mainetta ja kunniaa villasukkakirjailija ei myönnä kaipaavansa, mutta nauttii siitä, että omia tekstejä luetaan ja niistä pidetään. –Tiedän, etten kirjailijana tulee leipääni tienaamaan, mutta suurin unelmani on, että saisin kustannussopimuksen. Kauemmas katsottuna, toivoisin tulevaisuudessa pystyväni asiakaspalvelutyön ohella julkaisemaan kirjoja, joista tykättäisiin. Se on tavoitteeni ja suurin unelmani, olkoonkin sitten vaikka 40 vuoden päästä, mutta joskus.