Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Siellä oli sellainen vihainen setä joka ei paljon kysellyt"

Pelko hammashoitoa kohtaan voi ilmetä vaikkapa siten, että potilas ei kuule mitä hammaslääkäri hänelle sanoo tai potilas ei vaikuta edes näkevän mitään. –Itkien on tultu vastaanotolle. Niin kauhea pelko on, ettei vanurullaa voi suuhun laittaa, kertoo hammaslääkäri Raili Väisänen hammaslääkäriasema Mandibulassa Raisiossa. –Mukana tulee häpeä. Jos sulla on hampaat huonossa kunnossa, niin sua hävettää. Että me alettaisiin huutamaan, etttä mites sä olet noi hampaat noin huonoon kuntoon päästänyt! Väisänen päivittelee. Selliaista ei Väisäsen mukaan tee kukaan hammaslääkäri. Joka viides pelkää paljon Raili Väisänen kohtaa runsaasti hoitopelkoisia potilaita. Hänen arvionsa mukaan joka viides pelkää tosi paljon ja lisäksi 40 prosenttia pelkää jonkin verran. Väisäsellä on lohduttavaa sanottavaa: pelosta voi päästä eroon. Hän itsekin on päässyt. Lapsena hän asui maalla Kymenlaaksossa. –Ei siellä ollut hammaslääkäriä. Jouduttiin menemään kaupunkiin Kouvolaan. Siellä oli sellainen vihainen setä, joka ei paljon kysellyt. Se poran ääni oli semmoinen, että se nosti oikein väreet pintaan, muistelee Väisänen. –Sitten löytyi toinen hammaslääkäri, joka ymmärsi ja jopa puudutti. Niin Väisänen pikku hiljaa pääsi eroon omasta pelostaan. Pelko voi alkaa vasta aikuisiälläkin. Väisänen kertoo potilaasta, joka ilmoitti haluavansa siitä hetkestä eteenpäin aina saada puudutuksen ennen hoitoa. Potilaalta oli hoidettu syöpä, eikä hän enää hiukkastakaan kestänyt kipua. Potilaan kohtaaminen avainasia Pelon voittamisessa olennaista on potilaan kohtaaminen. –Luottamuksen syntyminen on kaikista tärkeintä. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, että saa potilaan luottamuksen. Varataan pitkä aika, vaikkei saataisi edes oikeasti mitään aikaiseksi, sanoo Raili Väisänen. Väisäsen kollega Tuure Nohrström säestää: –Aika usein otetaan pelkopotilaita päivän viimeisiksi, että voi käyttää aikaa. Pelko voitetaan luottamuksella, pikku hiljaa, Nohrström sanoo. Apuna voi olla esilääkitys, kuten Diapam, joka vähentää esimerkiksi ylikorostunutta oksennusrefleksiä. Nukuttaminen myös yksi keino, mutta Väisäsen mukaan sillä on miinuspuoli. Pelko jää, vaikka hampaat toki saadaan hoidetuksi. Luottamus lisääntyy silläkin, että lääkäri koko selostaa, mitä tekee ja miksi. –Silmiin katsominen on tärkeätä, potilaan arvostaminen ja huomioon ottaminen. Soittaminenkin kauhistuttaa Pelko on niin suuri vastustaja monelle potilaalle, että toiset eivät uskalla edes soittaa hammaslääkäriin. –Kyllä me aina kehutaan, kun pelkopotilas soittaa ja tulee tänne vastaanotolle. Se on niin suuri voitto jo. Väisänen sanoo, että säännölliset tarkastukset, kuten kerran vuodessa tai kahdessa, ovat pelkopotilaallekin hyväksi. Käynnistä e tule silloin niin suuri numero potilaan elämässä, kun poraamisen kivultakin saattaa kokonaan välttyä. Havahtuminen Kun pelkoa on saatu pienennetyksi, moni potilas ikään kuin havahtuu. –Lähestulkoon kaikki ovat sitä mieltä, että turhaan pelkään. Eihän puudutus sattunutkaan niin paljon. Se voi olla tekniikastakin kiinni: puudutetaan hitaasti eikä paineella. Puuduttamisessa kivun aiheuttaa se paine. Yksi tärkeä asia pelkopotilaalle on sekin, kun hammaslääkäri osaa sanoa, että nyt sattuu ja siksi puudutetaan.