Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Perhekerhon äidit kertovat, miksei Rymättylän kirkonkylällä ole tapana tuijottaa kännykkää

Rymättylän keskustassa näkee ani harvoin kännykkää tuijottavia vanhempia. Seurakunnan perhekerhon äideillä on tähän selitys. –Sosiaalista mediaa ei tarvita Rymättylässä samaan tapaan kuin muualla. Kaikki tuntevat toisensa ja kohdatessa rohjetaan mennä muitta mutkitta juttelemaan, Anni Iljin kertoo. Hänen mukaansa perhekerho on tärkeä yhteisöllisyyden luoja. Siellä aikuiset huomaavat, että samanlaisten pulmien kanssa painitaan lähes joka taloudessa. –Arkihaasteiden edessä ei aina tule käyttäydyttyä kaikkein aikuismaisimmalla tavalla. Kerhossa on ollut lohduttavaa kuulla, ettei se onnistu muiltakaan, Iljin sanoo. Hän ja miehensä muuttivat Turusta Rymättylän keskustaan. Perheeseen kuuluu kolme lasta. Heistä nuorimmalla on ikää vasta kahdeksan kuukautta. Vanhin on täyttänyt neljä vuotta. Iljin tuumaa vauvaperhearjen sujuvan Rymättylässä, kunhan palvelut säilyvät paikkakunnalla. Kirkonkylällä todetaan, että ilman perhekerhon äitien aktiivisuutta avoin päiväkotitoiminta olisi mennyttä. Nyt sitä on tarjolla torstaisin iltapäiväkerhon tiloissa. Lisää vauvoja Perhekerhoa ohjaava Rymättylän seurakunnan varhaiskasvatustyöntekijä Susanne Nummelin on huomannut kerholaisten lukumäärän hiljalleen vähentyneen. –Kissojen ja koirien kanssa haemme Rymättylään muuttavia lapsiperheitä ja rohkaisemme heitä mukaan, kertoo Aaslan saaressa kahden lapsensa kanssa asuva Nina Saari . Vauvoja täytyisi syntyä, jotta elinvoimaisuus säilyisi. Saaren ja muiden äitien mielestä Rymättylää tulisi markkinoida perheystävällisenä paikkana, jossa lapset saavat olla lapsia pidempään kuin suuren kirkon kupeella. Paikkakunnalla vastustetaan päihteidenkäyttäjien laajamittaista sijoittamista saaristoon, jotteivät päihteet alkaisi levitä lintukodossa. Lossirannasta aukenee oma maailma Useimpien muuttohalut Rymättylään tyssäävät pelkoon pitkästä työmatkasta. Opinto-ohjaajana Naantalissa, Raisiossa ja Turussa työskennelleelle Nina Saarelle automatka merkitsee rauhoittumistaukoa. –Viimeistään lossirantaan saapuessa tulee olo, että sitä on omassa maailmassaan. Rymättylän kirkonkylästä ajaa reilussa puolessa tunnissa Turkuun. Pääkaupunkiseutulaisten työmatka-aikoihin verrattuna tämä ei ole juuri mitään. Saariston maisemat pesevät nuhruiset betonimiljööt mennen tullen. Kyläilykulttuuri on yhä voimissaan Rymättylän saarilla on vielä hengissä kyläilykulttuuri, jota perhekerhon äidit ovat elvyttäneet myös pääsaari Otavan puolella. Nina Saaren mukaan aaslalaiset tapaavat pistäytyä kävelylenkeillään toistensa luona. –Aaslalla ei tarvitse odottaa kutsua. Voi vain mennä ja piipahtaa, Saari selittää. Avoimen kyläilykulttuurin ansiosta hänen on ollut helppo päästää perhekerhon äitejä kokkaamaan keittiöönsä. Kerholaiset ovat sopineet menevänsä silloin tällöin toistensa luo laittamaan ruokaa. Yleensä kyläpaikassa syntyy makaronilaatikkoa ja toisinaan lasagnea. Valmiit ruuat nautitaan yhdessä lasten kanssa. Tapaan kuuluu, että vieraiksi tulevat huolehtivat ruuanlaitosta. Talon emäntä saa sen aikaa hengähtää. –Tunne oli ensimmäisellä kerralla ihan hassu, kun oli lupa vain olla. Vauva nukkui ja isommat leikkivät hienosti keskenään, Saari muistaa. Äidit toteavat nähneensä niin paljon erilaisia tilanteita, ettei toisen keittiössä häärääminen tai vieraan päästäminen omaan kyökkiin tunnu lainkaan häiritsevältä. Perhekerho on avain yhteisöön Perhekerhossa sorisevat suomi ja englanti. Kolmatta lastaan odottava Emily Haner on kotoisin Yhdysvalloista. Nihayla Viljainen on puolestaan lähtöisin Curaçaolta. Kummankin mielestä rymättyläläiset muodostavat lämpimän yhteisön. –Suomessa pitää olla oikeassa paikassa, jotta voi päästä sisälle yhteisöön. Perhekerho on juuri sellainen paikka, Haner kehuu. Viljainen käy perhekerhossa puolivuotiaan Miia -tyttärensä kanssa. –Kaksi vanhempaa lastani ovat tuoneet kavereita kotiin, mikä on auttanut minua tutustumaan heidän vanhempiinsa, Viljainen kertoo. Vaikeinta hänelle on ollut tottua talvikauden pimeyteen. –Onneksi Rymättyläntielle on tullut katuvaloja. Kunpa saisimme niitä lisää. Äitien mielestä merkittävä parannus olisi polttoainetta myyvän kylmäaseman saaminen Rymättylän keskustaan nousevan marketin pihalle. Nykyisin autot pitää käydä tankkaamassa Naantalissa saakka. –Kunpa uudessa marketissa olisi myös entistä enemmän vauvanraksuja sekä -puuroja, Nina Saari haaveilee. Perhekerho kokoontuu keskiviikkoisin Rymättylän seurakuntakodissa kello 10–12.