Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kevyesti mukana kannettava harrastus - Runoutta on vaikka tuppo hiuksia suihkuhuoneen lattiasiivilässä

Liisa Saarinen havainnollistaa sitä, mikä on itselle nauramisen taitoa. Sitä, mitä kaikista isoimmin nousi esiin, kun Raisionseudun Lausujat harjoitteli yhdistyksensä 35-vuotisesitystä. Näytös on Raision kaupungintalon aulassa ensi sunnuntaina kello 15. –Se pitää hengissä, muuten ei jaksa elää. Itsensä kanssa on niin mukava pitää hauskaa, kun yksinänsä asuu, sanoo Saarinen. –Viime aikoina itselle nauramista on ollut se, kun on ajatellut, ettei tyhjä lato tarvitse kattoa, Saarinen jatkaa. Se ajatus tunkeutui Saarisen päähän, kun suihkutilan lattiasiivilässä oli näkynyt tuppo omia hiuksia. Flikatte jutui kahdeksan naisen voimin Juhlaesityksen nimi on Flikatte jutui. Runokoosteen ohjaaja Inkeri Kivimäki kertoo, että seitsemän naisen esityksen lähtökohta ovat naisen elämä ja naisena olemisen kokemukset erilaisissa elämänvaiheissa. –Löysimme itsemme vuoroin itkemässä kipeän kaunista nuoruuden rakkautta muistellessamme ja vuoroin nauramassa jokapäiväisille kömmähdyksillemme, kuvailee Kivimäki. –Esityksemme runot kuvaavat yhtä aikaa elämän kauneutta ja armottomuutta. Ja aina vaan - rakkaus on - se on joko läsnä tai sen voi keriä muistoistaan tähän hetkeen. Kipeän armotonta Elämän armottomuus on kipeä asia Iria Palolle , mutta hän lohduttaa, että kaikesta selviää - kunnes kuolee. –Meillä on yksi päämäärä kaikilla, ja se väli on lyhyt. On vain yritettävä tehdä parasta siitä, kaikilla on keinonsa selvitä. Runo on yksi keino, lyhyt muisti on kanssa yksi keino, Palo sanoo ja lainaa sitten runoilija Sirkka Turkkaa : –Aina olen tapellut itselleni uudelleen oikeuden elää. Satu Salovaara , lausujien yhdistyksen puheenjohtaja, täydentää, että pitkämielisyyskin on yksi selviämiskeino. Näin mukana on rakkaus, Flikatte jutui -esityksen teema sekin. –Rakkaus on pitkämielinen. Se oli meidän vihkiraamatussa. Kyllä se on elävässä elämässä tullut koeteltua monella tavoin. Palvelualtista. Kun se rakkaus ei ole helppoa ja vaivatonta. Se on satuttavaa, uuvuttavaa, kun kaksi varsin vajavaista ihmistä tuntee kuuluvansa yhteen. Runoja pienestä pitäen Palon, Salovaaran ja Saarisen elämään ovat runot kuuluneet pienestä pitäen. –Jo alakoulusta saakka olen lausunut. Se on niin hyvä harrastus kantaa mukana, kun se ei paljon paina, sanoo Palo. –Olen tykännyt runoista lapsena. Isän kanssa luin runoja, mutta äidin ja mummon mielestä se oli turhaa höpötystä, kertoo Saarinen. Seitsemän vuotta sitten Saarinen rohkaistui lähtemään yhdeksi harrastajaksi lausujien joukkoon nähtyään näiden esityksen Tasalan kamarissa. –Vaikka kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, kun sanoo, että on lapsena tykännyt runoista. Heitä rohkaisisin mukaan.