Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Teatterinjohtaja Margit Lehtinen saa nappiin menneestä esityksestä euforian, mutta ”joskus loppuu huumorikin”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Margit Lehtinen, syntyjäni perniöläinen, ja tullut Saksan, Turun ja Naantalin kautta Merimaskuun, jossa olen nyt asunut 20 vuotta. Olen laskenut palkkoja koko ikäni, mutta nyt toimin ensimmäistä vuotta Tyksin sydänkeskuksessa johdon sihteerinä. Keitä kuuluu perheeseesi? Olen kolmen aikuisen lapsen äiti, eronnut vuonna 2010. Lauri on 22-, Juho 21- ja Katariina 19-vuotias. Minulla on kaksi koiraa ja yksi kissa. Mistä sinut tunnetaan? Varmaankin teatteritoiminnasta. Olen vuoden alusta alkaen ollut Merimaskun Teatterin johtajana ja ainoa, joka on ollut teatteritoimikunnassa ja näyttelemässä joka kesä perustamisesta asti. Aluksi mukana oli koko perhe. Poikani ovat hoitaneet yhdessä tai erikseen teatterin äänet ja tyttäreni on näytellyt. Lapsia oli aluksi mukana paljon, mutta tänä kesänä ei ollut enää yhtään lapsinäyttelijää. Mitä teatterinjohtaja tekee? Vähän kaikenlaista, teatterinjohtaja on kaikessa mukana, näyttelemisestä juhlien järjestämiseen ja talkoisiin. Olen mukana päättämässä asioista toimikunnan kanssa ja toimin kokousten puheenjohtajana. Näytelmiä olen etsinyt mielelläni. Alku oli aika kankea, kun en osannut asettua siihen rooliin. Nyt tuntuu ihan hyvältä. Miten päädyit Merimaskun Teatteriin? Vuonna 2011 Noora Himberg etsi lossitarinoita ja näyttelijöitä Turun kulttuuripääkaupungin Kyläprojektin Los’seillaan-esitykseen. Tyttäreni halusi mukaan, ja ajattelin, että voisin itsekin mennä kahvinkeittäjäksi tai lipunmyyntiin. Noora sanoi puhelimessa, että näytelmässä olisi hienohelman rooli vapaana, ja kun kävin paikalla, minulle laitettiin plari käteen ja siinä luki jo, että hienohelma on Margit. Jos joku olisi sitä ennen sanonut, että näyttelen joskus, en olisi ikinä uskonut. Kesällä 2012 perustettiin teatteri. Kuinka paljon teatteri vie aikaasi? Teatteri vaatii aika paljon ja on sitovaa. Tietää, mitä tekee touko-kesäkuussa. Kun harjoittelu on kiihkeimmillään, menee arki-iltoja ja lauantaina tai sunnuntaina koko päivä, lähempänä esitystä kaikki illat. Se on puuduttavaa läpimenoa yhä uudestaan, joskus loppuu huumorikin, mutta kyllä ne aina ovat tarpeen olleet. Kausi päättyy juhannukseen. Meillä on kesäkuu, Rymättylässä heinäkuu. Lyhythän se on, mutta toistaiseksi on pysytty tässä. Mikä teatterin tekemisessä on parasta? Jos kaikki menee putkeen ja onnistuu, sitä euforiaa esityksen jälkeen ei voi kuvailla. Kun yleisö nauttii, se antaa tosi paljon. Tuntuu todella ihanalta, että pystyy tarjoamaan hyvän ja iloisen mielen katsojille. Matka siihen on pitkä, mutta loistava porukka auttaa jaksamaan. Meillä on hauskaa yhdessä ja välillä ei tahdota päästä harjoituksissa eteenpäin, kun nauretaan käsikirjoitusta. Olen saanut myös uusia ystäviä. Mikä on oma suosikkinäytelmäsi? Suosikkini oli Tankki täyteen – maallamuuttajat, ja se oli myös yleisömenestys. 2040 katsojaa on aika paljon tämän kokoiselle teatterille. Meillä oli 12 näytöstä ja melkein kaikki olivat täynnä. Rollaattorikapina oli myös suosittu. Siitä tuli hirveästi kehuja, että oli meidän paras ja hauskin näytelmämme. Mitä kesäinen saaristoteatteri tekee talvella? Pikkuhiljaa suunnitellaan uutta näytelmää. Olen jo lukenut käsikirjoituksia, mutta vielä ei ole natsannut. Tammikuussa näyttelijöille on koulutuspäivä, sitten alkavat harjoitukset. Helmikuun lopulla alkaa olla meno päällä ja siitä se sitten kiihtyy. Ei ole pahitteeksi, jos uusia innostuneita tulee mukaan. Moni vanha konkari on lopettamassa, eikä vielä ole tarkkaa tietoa kokoonpanosta, se vaikeuttaa näytelmän etsimistäkin. Venla Kuitunen on ollut ohjaajana pari vuotta, se on toiminut hyvin, mutta hän lopetti suruksemme. Uudesta on ajatuksia, mutta ei vielä enempää. Mitä muuta harrastat? Vatsatanssia ja koirien kanssa liikkumista sekä työpaikan kautta burlesque-ishia. Se on burleskin tyyppistä tanssia, jossa on vatsatanssivaikutteita. Mikä on parasta Merimaskussa? Kun ajaa Särkän sillalla ja näkee kala- ja venesataman, tulee sellainen olo, että tulee ihan toiseen maailmaan. Täällä on oma rauha eikä kuitenkaan ole kaukana mistään, olen työpaikalla Turussa puolessa tunnissa. Lempipaikkani on Apaja. Se on todella ihana paikka ja tykkään siitä hirvittävästi. Siellä on sielunmaisemani, kun katselee laiturilta molempiin suuntiin. Uimarantaa on siistitty paljon, siellä olemme lasten kanssa olleet kesät. Kun he kasvoivat, minua ei enää huolittu mukaan, mutta menin silti. Käyn siellä edelleen uimassa. Mikä on itsessäsi parasta? Vaikea kysymys. Pidän itseäni tylsästi luotettavana. Asiat pysyvät takanani, jos joku minulle uskoutuu. Olen nähnyt elämässäni aika paljon, se tuo ehkä laajempaa katsomusta, enkä tuijota laput silmillä asioita. Ajattelisin, että kriisitilanteissa pystyn ajattelemaan järkevästi. En ihan helposti mene lukkoon. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Aika pienet jutut loppujen lopuksi. Eilen kävin koirien kanssa lenkillä ja oli äärimmäisen kaunis aamu, se saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Hymyilevät, ystävälliset ihmiset ja rakkaat ystävät. Esityksen onnistuminen, siinä käy ylikierroksilla kauan ja on äärimmäisen onnellinen, että meni nappiin. Mikä sinua suututtaa? Ahneus ja omaan napaan tuijottaminen. Laput silmillä kulkeminen, ei nähdä kokonaisuuksia vaan vain se oma kaistale, se raivostuttaa. Olen nähnyt ahneutta paljon. On käsittämätöntä, kuinka paljon ihmiset kadehtivat toisiaan ja kaikenlaista, mitä muilla on. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin omat taakkansa tässä elämässä. Lempimottoni on, että mikään ei ole sitä, miltä näyttää, eikä mikään näytä siltä, mitä on. Se pätee kaikkeen. Mihin uskot? Uskon viime kädessä ihmisten hyvyyteen, että se jossain kohtaa voittaa sen pahuuden. Ja että kyllä meitä joku suurempi voima ohjaa, mutta sen nimeä minä en tiedä. Kerro lapsuusmuisto! Kun olin 7-vuotias, määräilin nuorempia, 4- ja 6-vuotiaita sisaruksiani. Järkytyin sydänjuuriani myöten, kun siskoni kerran sanoi minulle ei. Silloin tajusin, että en voi tästä päivästä eteenpäin tietää, mitä toisten ihmisten päässä liikkuu. Mitä muut eivät tiedä sinusta? Jaa-a. Olen hirveän kova kiusoittelemaan lapsia. Meillä on niin hurttia huumoria keskenämme, että sitä ei moni usko. Olemme kokeneet aika paljon vastoinkäymisiä, se on hitsannut meitä yhteen. Kestämme yhdessä kaikenlaista aika hyvin. Suosituimpia kiusoittelun aiheita on, että esitän heille vatsatanssia, mistä kuulemma silmät sulavat aivoihin saakka. Syntynyt: 8.8.1964 Perniössä Asuu: Merimaskussa Perhe: Kolme lasta, kaksi koiraa, yksi kissa Koulutus: Yo-merkonomi Ammatti: Johdon sihteeri Luottamustoimet: Merimaskun teatteritoimikunnan puheenjohtaja, Merimasku-Seuran hallituksen jäsen Harrastukset: Burlesque-ish, vatsatanssi, lenkkeily Motto: Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Mikään ei näytä siltä, mitä on.