Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tuulisolmu on toiminut 20 vuoden ajan Rymättylän keskustassa: " On hauskaa, kun suljemme, niin asiakkaat kantavat tuolit sisään terassilta"

Talveen hiljentyneen saaristopitäjän ytimessä lokakuu hönkii viimeisiään kalsean harmaana. Viluntiellä, Rymättylän kirkonkylän ainoan ympärivuotisen lounaspaikan edustalla tulijan vastaanottaa oranssitakkisten miesten remakka. Leipomo Tuulisolmun ovi käy lounasaikaan tiuhaan. Konstailemattomassa ruokasalissa kotoilee makkarasopan ja vasta paistetun leivän tuoksu. Tiskin vitriinissä vinkkailevat pulleat munkkipossut ja halloweeninmustat perunaleivokset. Pöytään istahtaa tavan takaa iloisesti kohdattu mies, lautanen kukkurallaan makaronilaatikkoa. –Henkilökunta on minusta tosi mukavaa ja ruoka hyvää, ei sitä paljon muuta vaadita. Täällä tulee käytyä syömässä aina kun täälläpäin liikkuu, pari kertaa kuussa, kesällä enemmän. Ajoin ennen Olvin kalja-autoa, silloin tuli käytyä säännöllisesti viikoittain. Viisitoista vuotta olen täällä käynyt, kertoo Raisiosta asiakasta tapaamaan ajellut myyntimies Jukka Stenij . Turkulainen Anne Jaatinen , pöytyäläinen Maarit Hiltunen ja littoislainen Veikko Sailola lounastavat Leipomo Tuulisolmussa tiistaina elämänsä ensimmäistä kertaa. Kotiruoka maistuu, ruisleipä paljastuu ihanaksi. –Olemme Ruskon seurakunnan palveluksessa ja työmatkalla. Palaveeraamme ja menemme tutustumaan retriittipaikka Tammilehtoon, kolmikko juttelee. Kirkonkylän ainoa lounas Paraisilla asuva Pekka Talonen lusikoi lounaansa Tuulisolmussa joka arkipäivä. Hänen mielestään kylälle sopisi toinenkin lounaspaikka. –Ei olisi haitaksi, jos olisi toinenkin. Otin keittoa, kun kotona on ollut makaronilaatikkoa jo pari päivää. Ruoka on ihan ok ja leipä hyvää, nyt tarttui ruisleipä mukaan kotiin. Talosen työnantaja Mikko Heinonen virnistää olevansa niin pieniruokainen, että käy syömässä vain harvoin. –Tämä riittää minulle, mutta olen kuullut viestiä, että voisi olla useampikin paikka, naantalilaisyrittäjä toteaa. Maanrakennustöitä paiskiva airismaalainen Tero Mäkelä ei usko, että kirkonkylällä voisi menestyä kaksi lounasravintolaa. Ikänsä Rymättylässä asunut Mäkelä kuvaa leipomoa paikallisten kohtaamispaikaksi, joissa päivänpolttavia aiheita ruotivat niin työ- kuin eläkeläisporukatkin. Kehut saavat hyvä ruoka, ystävällinen henkilökunta ja tuoreet munkit. Sekatyömies muotoilee olevansa Tuulisolmun kanta-asiakas tilanteen mukaan. –Riippuu, missä milloinkin ollaan hommissa. Välillä menee kaksi viikkoa, että en käy ollenkaan, välillä käyn syömässä joka päivä. Kavereita ja konsultteja Rymättyläläiset Reijo Koivurinta , Pentti Leinonen ja Veikko Nevari parantavat maailmaa kahvikupin äärellä. Leinonen toteaa asialistalla olevan yleensä ainakin päivän säät ja tapahtumat. –Olen ollut 40 vuotta sinkkuna ja teen itse ruuat, mutta käyn täällä kahvilla joka päivä. Tämä on sosiaalinen tapahtuma. Aika pitkälle juoruakin on. Enemmän puhutaan melkein pahaa kuin hyvää, mutta se on kaikkialla sama. Enkä ole utelias, olen tiedonhaluinen, Leinonen veistelee. Konsultointiapuakin on saatavilla, jos kahvihammas kolottaa lounasaikaan. –Täällä käy kaikkia ammattiryhmiä ja täältä saa aina avun kysymyksiin, niin monipuolinen ammattikunta käy. On maanrakennusta, putki- ja sähkömiehiä, maanviljelijöitä ja vaikka sitten kaikennäköistä. Veikko Nevari kertoo käyvänsä Tuulisolmussa toisinaan vaihtamassa ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa. Se kerryttää sosiaalista pääomaa. Mies mainitsee asustelevansa myös Helsingin Lauttasaaressa, mutta ei siellä juuri viihdy. –Kun jätin bisnekset, tein talon meren rannalle Rymättylään. Jos olen paikkakunnalla torstaina, syön täällä hernekeittoa ja pannaria, se on vakiojuttu. Reijo Koivurinnallekin jutun juju on sosiaalisuus, Tuulisolmussa kun käyvät kaikki. Paljasjalkainen rymättyläläinen on viihtynyt kahvilassa sen alkuajoista lähtien. Tällä kertaa hän tunnustaa lähteneensä kotoa vähän varkain. –Täällä ei pakoteta syömään salaattia, jos kotona pakotetaan. Kysyntää riittänyt 20 vuotta Leipomo Tuulisolmun yrittäjä Satu Salmivuoren mielestä on mainiota, kun pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa. Kanssakäyminen on avointa ja ystävällistä. Noin 10−12 hengen kantaporukka saattaa kokoontua kahvilassa päivittäin, osa toisenkin kerran. Tällä hetkellä lounasaikaan yli puolet asiakkaista on rakennusmiehiä. –Asiakkaat ovat ihania, kun he pitävät huolta meistä. On hauskaa, kun suljemme ja asiakkaat kantavat tuolit ja pöydät sisään terassilta, se on niin ihanaa ja huomaavaista. Siitä tulee tunne, että on tehnyt asioita oikein. Turussa työskennellyt leipuri perusti oman leipomon Rymättylään vanhan Säästöpankin tiloihin maaliskuussa vuonna 1999 työllistääkseen itsensä. Kahtakymmentä vuotta, yhtä muuttoa ja neljää uutta työntekijää myöhemmin yrittäjä on yhä tyytyväinen ratkaisuun. –Sanotaan, että kysyntää on ollut, kun näin pitkälle ollaan pötkitty. Hyvin ollaan pärjätty. Valikoima laajenee Tuulisolmun pitkän iän salaisuuden Salmivuori uskoo olevan hinta-laatusuhteessa ja perinteisesti valmistetuissa leivonnaisissa. –Taikinoissa kananmunat ovat kananmunia, eivätkä mitään jauheita. Ruisleipä on hitti, mökkiläisille menee munkkeja. Halutuimpia tilaustuotteita ovat asiakkaiden toiveiden mukaan leivotut kakut, joita haetaan Turusta asti. Focatza-pizzaleipää yritys alkoi viedä vuoden päivät sitten Naantalin, Raision ja Turun yrittäjävetoisiin K-Supermarketeihin. Suunnitteilla on gluteenittomien tuotteiden lisääminen valikoimaan. Niitä Salmivuori kaavailee valmistavansa muutaman kilometrin päässä, puolisonsa pyörittämän Päiväkulman Kartanon suurkeittiössä. Pidemmälle yrittäjä ei tähyile. Satu Salmivuori on onnellinen siitä, että ympärillä on hyväntuulisia ihmisiä − työntekijöitä ja asiakkaita. –Ei ota päähän lähteä aamulla töihin, päinvastoin. Päivääkään en ole katunut. Vaikea olisi kuvitella tekevänsä jotain muuta.