Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Röölä-kirjan tekijöille moitteita - Tiukentunut yksityisyydensuoja tekee kylä- ja sukuhistorioista haastavia projekteja

Röölän Kylätoimikunnan kustantama Elämää Röödilässä - Tarinoita Röölästä -kirja on aiheuttanut mielipahaa teoksessa mainittujen henkilöiden sukulaisten keskuudessa. Heidän mielestään alkoholinkäytöstä ja poliittisista vakaumuksista kerrottaessa olisi pitänyt jättää nimet mainitsematta. Aiheesta harmistuneet sukulaiset toteavat lisäksi, että haastateltujen nimet ja muut tietolähteet olisi pitänyt mainita. Kirjan kirjoittanut Kaija Saarni on palautteesta murheissaan. Saarni kertoo, ettei hänen tarkoituksenaan ole ollut aiheuttaa mielipahaa. –Pyydän anteeksi, jos näin on tapahtunut, Saarni toteaa. Hän antoi haastattelemiensa henkilöiden kommentoida tekstiä. Lisäksi kirjaa työstänyt Röölän Kylätoimikunnan kirjatyöryhmä on lukenut tekstit useaan otteeseen ja todennut ne asiallisiksi. –Tietysti kannan tekstistäni vastuun, Saarni sanoo. Haastatelluilta kannattaa pyytää kirjallinen julkaisulupa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteeri Sanna Kaisa Spoof on kuullut samankaltaisista tapauksista, jotka ovat liittyneet kylä- ja sukuhistoriikkeihin. Ne eivät sinänsä kuulu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toimialaan, elleivät ne ole ammattihistorioitsijoiden kirjoittamia. Ottamatta kantaa Röölästä kertovaan teokseen, Spoof valottaa muistitiedon käyttöön liittyviä hyviä käytänteitä kansatieteen dosenttina. Olennaista Spoofin mukaan on, että kirjassa mainitun henkilön on pitänyt antaa lupa häntä koskevan tiedon julkaisemiseen tunnistetietojen kera. Jotta epäselvyyksiltä vältytään, haastattelijan kannattaa pyytää julkaisulupa kirjallisena. Samalla haastattelijan ja haastateltavan tulee sopia, säilytetäänkö haastatteluaineistoa vai tuhotaanko se tietyn ajan kuluttua. Pienen paikkakunnan kohdalla edes nimien poistaminen ei Spoofin mukaan välttämättä auta. Siitä huolimatta paikalliset lukijat voivat pystyä päättelemään, ketä tieto koskee ja keneltä se on saatu. Monet tutkijat suosivat tapaa, ettei viitetiedoistakaan näy asian kertojaa. Vaarin juopotteluista on syytä vaieta Edesmenneisiin yksityishenkilöihin liittyvistä arkaluonteisista asioista tulisi pääsääntöisesti kertoa siten, ettei heitä voi tunnistaa tekstistä. Sanna Kaisa Spoof toteaa, ettei yksiselitteistä sääntöä ole olemassa. Tutkijan on tietoja julkaistessaan käytettävä tutkimuseettistä harkintaa tapauskohtaisesti. –Historiikkeja kirjoittavien kannattaa pitää mielessä kunnioittava lähestymistapa niin eläviin kuin jo edesmenneisiinkin. Lukija ei esimerkiksi ehkä halua kuulla vaarinsa juopotteluista, Spoof sanoo. Tämän perusteella Röölä-kirjassa arveluttavaksi voi tulkita luvun, jossa kerrotaan nimien kera juhlinnasta sillialuksella. Sen yhteydessä tunnettu mies putosi aluksen sekä laiturin väliin ja hukkui. Alkoholinkäytöstä kyseisessä luvussa ei ole mainintaa. Yleensä kirjariidat sovitellaan Yksityishenkilöitä suojaavat eettiset käytännöt ovat tiukentuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Muun muassa yhteiskunnan päättäjien kohdalla rima on matalammalla, mutta heitäkin tarkasteltaessa Spoof kehottaa hienotunteisuuteen. Spoof muistuttaa ihmisten suhtautuvan itseään koskevan tiedon julkaisemiseen eri tavoin. Yksi kertoo elämästään avoimesti ja toivoo tietojensa tulevan nimeltä mainiten julkaistuiksi, toinen ei halua mainita ulkopuolisille mitään. Esimerkin Spoof ottaa sukukirjasta, jossa julkaistiin edesmenneen henkilön terveystietoja. Tämä toi kirjoittajalle ja kirjan julkaisseen sukuyhdistyksen hallitukselle syytteen kunnianloukkauksesta. Yleensä kirjariitoja on soviteltu. On esimerkiksi otettu uusi painos, jossa ongelmalliset kohdat on korjattu. Spoof kannustaa julkaisun tekemistä harkitsevia perehtymään Suomen sukututkimusseuran käytännesääntöihin. Viime vuonna ilmestyi Gaudeamuksen kustantama Historiantutkimuksen etiikka. Sitäkin Spoof suosittelee historiikkien julkaisijoille.