Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Miksi Merimaskun Lossitupaa ollaan myymässä?

Mielipide. Naantalin kaupunki järjesti 13.11.2018 Merimaskun koululla info- ja keskustelutilaisuuden Merimaskun rannan kehittämisestä ja Merimaskun kokoontumistiloista. Paikalla oli runsaasti yhdistysten jäseniä ja kesäisin rannan elävöittämisestä vastaavia. Pettymyksemme oli suuri, kun havaitsimme Naantalin kaupungin halun päästä eroon niin Rantamakasiinista kuin Lossituvastakin puhumattakaan haluttomuudesta lunastaa myynnissä olevaa tyhjää tonttia, jolla alkujaan oli Vaisteen kauppa. Kaupunki on jo myynyt entisen kunnantalon ja Ruotsin lahjoituksin rakennetun terveystalon. Miten kaupunki voi rantaa kehittää, kun rakennukset ovat yksityisessä omistuksessa? Lossitupa on toiminut vuosikausia hyvänä kokoontumistilana yhdistyksille ja niin toivotaan jatkuvan. Myynnissä siitä ei saataisi kuin muutamia kymmeniätuhansia euroja. Mielestäni käyttöarvo on paljon enemmän nykyisessä käytössä. Asuntona se ei vastaa nykyvaatimuksia, joten pelkona on, että se puretaan nykyaikaisemman tieltä, kuten viereiseltä tontilta jo voidaan havaita. Talo on aikoinaan rakennettu vahvasti kalliolle, siinä ei ole sisäilmaongelmia eikä homevaurioita. Siinä on iso, avara ja valoisa tila kokoontumiselle ja, mikä parasta, toimiva keittiö tarjoilua varten. Lisäksi talo sopii maisemaan hyvin. Merimaskulaiset arvostavat vanhoja, kulttuurihistoriallisia rakennuksiaan ja hoitavat niitä talkoilla. Esimerkkeinä kannatusyhdistyksen hoitama Maamiesseurantalo ja Merimasku-seuran talkoilla korjaama ja huoltama Kollola. Kollolassa toimi aikoinaan puhelinkeskus ja asukas toimi ”sentraalisantrana”. On hyvä, että nykyiselle kännykkäsukupolvelle säilyy tietoa entisaikojen elämästä. Samaa historiaa näen myös Lossituvassa ja lautturin ammatissa. Valtio rakensi Lossituvan rannalle, lossin viereen lautturin työsuhdeasunnoksi. Ennen vanhaan lossi liikennöi tarvittaessa ja lautturi herätettiin myös öisin työnsä ääreen, jos kulkija halusi rannan toiselle puolen. Vasta viimeisten vuosikymmenien aikana liikenne keskeytettiin öiseen aikaan. Samoin tuli ruoka- ja kahvitauot. Olisi myös selvitettävä asia, millä ehdoilla Lossitupa siirtyi kunnalle sillan valmistuttua? Saatiinko lahjoituksena, vai lunastiko kunta sen ja millä ehdoilla? Ei liene kaupungille ylivoimainen ponnistus hoitaa Lossitupaa niin, että estetään sen ränsistyminen. Kysyin infotilaisuudessa kuntotarkastuksesta. Sain vastaukseksi, että kuntotarkastus maksaa 5000€ ja sillä summalla saa jo peltikaton. En tarkoittanut ulkopuolista ammattitarkastajan tarkastusta, vaan kaupungin omana työnä tehtävää arviota välttämättömistä korjauksista, ettei vesi tee tuhojaan sisällä eikä ulkona. Kuntaliitoksen myötä Naantali sai hyvin hoidetun yhteisön. Koulu ja päiväkoti olivat kunnossa, samoin tonttimaata oli kaavoitettavaksi ja uusien veronmaksajien rakennettavaksi. Merimaskustakin kerääntyy verotuloja yhteiseen pottiin. Miksei niitä voida käyttää merimaskulaisten yhteiseen hyvään? Ei yhden pienen rakennuksen kunnossapito voi olla suuri menoerä, kun ei myynnistäkään paljon saataisi. Tällä hetkellä Naantalin intressit tuntuvat olevan asuntomessuissa ja Naantalin keskustan kehittämisessä, mutta saaristo-osiakaan ei silti pitäisi unohtaa. Ei liene paljon pyydetty, jos Lossitupaa halutaan edelleen pitää merimaskulaisten kokoontumistilana. Infotilaisuuteen osallistui myös merimaskulaisia kaupunginvaltuutettuja. Miksi he olivat hiljaa? Miksi he eivät puolustaneet Lossituvan säilyttämistä kaupungin hallussa? Toivottavasti seuraaviin kunnallisvaaleihin lähtee ehdokkaita myös vireästi toimivista yhdistyksistä. Yhteistyössä on voimaa. Näyttäkäämme se myös taistelussa Lossituvan puolesta! Raili Ihalin Merimaskun maa- ja kotitalousnaisten sihteeri