Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tomi Lehtinen kipparoi venetelakkaa kolmannessa polvessa – ”Ei ole koskaan ollut sellainen olo, että tarvitsisi jonnekin muualle lähteä”

Veneilysesongin loppurutistuksessa yrittäjä Tomi Lehtisen päivillä on pituutta. Työt venetelakalla alkavat aamuseitsemältä ja päättyvät kaksitoista tuntia myöhemmin. Askeleita Rymättylän Airismaan rannoilla saapastellessa kertyy päivän mittaan helposti 15 000. Iltapuhteina odottavat paperityöt. Lauantaisaunan lauteiltakin mies kertoo lähteneensä asiakasta vastaanottamaan. Matka ei ole ongelma, sillä työpaikka, koti ja rantasauna sijaitsevat vieretysten. Mutkaton on asennekin. –Töitä täytyy tehdä, ei onnistu ihan kahdeksasta neljään. Ei saataisi ikinä valmiiksi, ihmiset hermostuisivat siinä kohtaa. Se myös ruokkii, kun on tyytyväisiä asiakkaita, on itselläkin hyvä mieli, Lehtinen toteaa. Veneiden talviteloille saattelu on alkanut syyskuun alussa. Marraskuun puolivälissä valtaosa on jo pesty ja peitelty, mutta fanaattisimmat merenkävijät venyttävät kautta jäiden tuloon asti. Sama sakki herää uuteen kevääseen heti jäiden lähdettyä. Mattimyöhäiset laskevat purtensa vesille juhannuksena. –Nyt laitellaan veneitä sellaiseen kuntoon, että jos tulee pakkanen, mikään ei mene rikki. Poistetaan vesiä järjestelmistä ja koneista, etteivät ne jäädy. Tehdään kausihuoltoja koneille, moottorihuoltoja ja öljynvaihtoja. Halleissa olevia veneitä korjaillaan talvella, kun on paremmin aikaa, Lehtinen kertoo. Kokemusta veneiden kanssa puuhailusta viisikymppisellä on pikkupojasta asti. Silloin lapsuudenkodin vieressä sijaitsevan telakan yrittäjänä toimi isä Leo Lehtinen. Samaisella paikalla isoisä Otto Lehtinen viljeli maata ja veisteli puuveneitä jo 1920-luvulla. Telakan vanhin rakennus on 1930-luvulla rakennettu verstas. –Maatiloja on toki vanhempia, mutta oletan, että tämä on Rymättylän vanhin yritys. Otto on aloittanut tekemään soutuveneitä vuoden 1928 aikoihin. 1950-luvulla vanhassa verstaassa on tehnyt puuveneitä neljäkin miestä. Mies itse on ollut vetovastuussa vuodesta 1998 alkaen. Sittemmin yritys on investoinut huoltohalleihin ja yli tuplannut asiakasmääränsä. Hämmärönsalmen rannalla sijaitsevassa satamassa on kesällä 45 venepaikkaa. Talvikaudella telakalla lepää noin 250 venettä, joiden omistajat tulevat ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Satojen vapaa-ajan asuntojen saaressa tilataan eniten avaimet käteen -palvelua. –Kun isä oli tässä ja venemäärä oli pienempi, oli vielä paljon tee-se-itse -miehiä, jotka rapailivat veneitä itse. Nyt vaan tuodaan vene laituriin ja ilmoitetaan päivä, kun se tullaan hakemaan, tilataan kokonaispaketti. Perheyritys valittiin Rymättylän vuoden yritykseksi vuonna 2005. Neljäs polvi on jo tiiviisti mukana. Toinen omista pojista, 22-vuotias Ville Lehtinen hyppää aikanaan isänsä saappaisiin. Myös Naantalissa sähkömiehenä toimiva Oskari auttelee tarvittaessa. Lähivuosina toiminimi muuttaa yhtiömuotoaan. –Ville on jo töissä koko ajan, ja lähiaikoina katsotaan, millaisella osuudella hän lähtee mukaan, pikkuhiljaa jatkamaan. On hieno juttu, kun Ville on tässä mukana. Vastuuta voi jo siirtää aika paljonkin. Voi olla itse hetken poissa, ja silti homma onnistuu, isä kehuu. Tuleva yrittäjä myöntää homman olevan verissä. Autoasentajaksi ja pienkoneiden korjaajaksi opiskellut Ville pitää siitä, että venetelakalla jokainen päivä on erilainen. Seuraavan sukupuolen projekteihin lukeutuu ainakin lämpimän hallin rakentaminen. –Kyllä olen kauan tiennyt jo, että tähän tullaan jäämään. En ole miettinytkään muuta. Kaikkea on mielessä, mutta sitä ei vielä tiedä, miten pystyy toteuttamaan, Ville Lehtinen pohtii. Tomi lausuu kiitoksen myös kullanarvoisille yhteistyökumppaneilleen ja Päivi -puolisolleen, joka pitää taloutta pystyssä. –Hyvää naishenkilöä tarvitaan, että homma toimii. Kun pienenä Ville juoksi telakalle karkuun, äiti soitti perään, että katso, ettei se juokse suoraan mereen, Lehtinen hymyilee. Perheen oma veneily on hänen mukaansa ”aika maltillista”, mutta moottoripyörälenkit ovat yrittäjälle henkireikä. Rauhallisempaan aikaan, joulu-helmikuussa ehtii lomailla kauempanakin. Silloin traktorikalusto pääsee hyötykäyttöön kyläteitä auraillessa. Kaupunkiin Tomi Lehtinen ei lasten pesästä lennettyä lähde kuin kerran viikossa tarvikeostoksille. Mies nauttii kotikontujensa luonnonläheisyydestä, auringonnousuista tyyninä kevätaamuina, rantasaunasta ja uimisesta, luonnon voimasta syysmyrskyillä. –Parasta on se, että kun työpaikka on kodin ohessa, ei tarvitse lähteä kauemmas. Vaikka tässä on hirveästi kiinni, on siinä oma vapautensakin. Ei ole koskaan ollut sellainen olo, että tarvitsisi jonnekin muualle lähteä.