Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Lasten ilo silmälaseista sai optikon liikuttumaan - Raisiolainen Johanna Vanha-Kuitti näki Sansibarilla äärimmäistä köyhyyttä ja maailman upeimpia hiekkarantoja

Raision Kauppakeskus Myllyn Specsaversilla työskentelevä Johanna Vanha-Kuitti , 27, toteaa, että matkustaminen kehitysmaihin saa hetkeksi riittää. Käynti Tansanialle kuuluvassa Sansibarin saaristossa oli rankka mutta antoisa. Johannan työnantaja Specsavers on järjestänyt useita vastaavanlaisia avustusmatkoja. –Viime vuonna opiskelukaverini oli reissulla, mikä sai minutkin kiinnostumaan. Matkan varmistuttua mielessäni alkoi pyöriä ajatus, mitä oikein olen menossa tekemään, Johanna kertoo. Viemisinään Afrikkaan hänellä sekä kuudella muulla ryhmäläisellä oli noin 1 500 silmälasit. Ne oli saatu Specsavers-liikkeissä järjestetyistä keräyksistä. Marraskuussa lähtijät pitivät Vantaan pääkonttorilla talkoot, jossa linssien vahvuudet mitattiin ja kirjattiin. Lopuksi matkalaiset pakkasivat silmälasit laukkuihinsa. Lasit ovat yllättävän raskasta rahtia. Vaikka Johanna otti mukaansa niin vähän omaa tavaraa kuin suinkin, matkalaukulle kertyi painoa 30,6 kiloa. Takapenkiltä ei onneksi nähnyt kaikkea Seurue lähti Suomesta perjantaina 23. marraskuuta. Saapuminen Sansibarille on Johannan mukaan melkoinen kokemus. Matkalla lentokentältä hotellialueelle tulija näkee suunnatonta köyhyyttä ja vehreää luontoa. Liikenteessä kaikki tuntuvat ajavan niin kovaa kuin heikkokuntoisilla ajoneuvoillaan pääsivät. Johanna otti tavaksi asettua pikkubussin takapenkille, jottei huomaisi kaikkea. Sansibar on joukko saaria Intian valtameressä. Pääsaari on nimeltään Unguja, jossa sijaitsee Sansibarin kaupunki. Saarilla asuu noin 1,3 miljoonaa asukasta. Suurella osalla väestöstä on afrikkalaisperäiset tai arabialaiset juuret. Saaret olivat Ison-Britannian hallinnassa vuosina 1897–1963. Niinpä suuri osa asukkaista osaa suahilin lisäksi englantia. Johanna joutui kuitenkin toteamaan, että hyvin harva haluaa puhua englantia. –Onkohan syynä ujous vai mikä. Onneksi meillä oli pitkä lista, jossa oli suahiliksi keskeisiä lauseita. Kieli tuntui vaikealta, mutta tunteita oli helppo lukea Viitenä päivänä suomalaiset pyörittivät silmäklinikkaa kylien "terveysasemilla". Ihmiset jonottivat optikkojen vastaanotolle hyvissä ajoin. Tulijoita riitti ja riitti. Johanna laski tehneensä parhaimmillaan yli 50 näöntutkimusta päivässä. Esimerkiksi Myllyn liikkeessä niitä kertyy vilkkaana päivänä 14. Yhteensä suomalaisryhmä teki Sansibarilla tuhatkunta näöntutkimusta. Yhteisen kielen löytäminen oli välillä vaikeaa, mutta tunteita oli helppo lukea ihmisten kasvoilta. Parhaimmat muistot Johannalle jäi lapsista, jotka olivat vilpittömän iloisia saadessaan lasit ja pystyvänsä ensimmäistä kertaa eläissään näkemään kunnolla. –Se oli todella liikuttavaa. Johanna kertoo tunteiden heitelleen hektisten työpäivien aikana laidasta laitaan. –Välillä itketti ja toisinaan nauratti. Yllättäen huomasin myös hermostuvani tavallista helpommin. Työporukka totesi malarialääkityksen aiheuttavan monenmoisia kummia tuntemuksia. Lähimuisti heikkeni ja keskittyminen kävi vaikeaksi. Esimerkiksi Johannan kohdalla hampaidenpesuaikeen saattoi keskeyttää jokin toisarvoinen päähänpälkähdys. Rankkojen päivien jälkeen Johannalle heräsi huoli, kuinka hän jaksaisi huomenna samanlaisen rutistuksen. Pulahtaminen siniseen mereen nollasi tilanteen ja jostain energiakin taas löytyi. Tutkimukseen tuotiin vauvoja Ennen matkaa Johanna oli kuullut näöntutkimuksen heikosta tilasta Afrikassa, mutta siltikin todellisuus yllätti hänet. Jotkut saapuivat hakemaan silmälaseja mopolla tai autolla, vaikka tutkimustulosten perusteella heidän oli täytynyt ajaa jonkin muun kuin näköaistin varassa. Monella muullakin klinikalle saapuneella oli erittäin huono näkö, eikä heille ollut tehty aiemmin näöntutkimusta. Suomessa silmälaseilla tavoitellaan näöntarkkuudeksi visus-arvoa 1,0. –Afrikassa oli mahtavaa, kun pääsimme esimerkiksi tarkkuuteen 0,8. Vaikka lopputulos ei ollut aina näinkään hyvä, parannus entiseen tilanteeseen oli huomattava, Johanna sanoo. Näöntutkimukseen tuotiin jopa muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja. He olivat liian pieniä autettaviksi. Työrupeaman päätteeksi suomalaisryhmä tutustui kouluun. –Lapsia oli todella paljon. He istuivat lattialla. Minkäänlaisia koulutarvikkeita heillä ei näyttänyt olevan. Lämpöä siinä tilassa oli varmaankin 35 astetta. Se kokemus veti hiljaiseksi. Johanna kertoo.